Perhematkailua Maailman Ääriin
Ohjelmassa aamupala ja pakkaukset. Nyt oli kyllä vähän haikea lähteä, ensimmäistä kertaa tällä matkalla. Isäntäväki saattoi meidät laiturille ja auttoi kuormamme Vincentin pikkuiseen veneeseen. Hän kuljetti meidät Anauhun, pääsaarelle. Sieltä meille oli tilattu taxikyyti Vaitapeen. Näin matkan teko oli selvästi halvempaa kuin veneeellä suoraan Motu Mutelle. Venekyyti oli hieman pomppuinen ja roiskeinen. Jännitin pikkuisen tavaroideni …
Aamupalailun jälkeen lähdimme kävelemään meren puolta motua pohjoiseen. Olimme eilen varanneet turtle conservation center –esittelyn, joka oli hotelli Meridienissä. Se oli alkamassa klo 10 ja varasimme aikaa kävelyyn reilu puoli tuntia. Se siinä menikin ja olisi kannattanut varata vähän enemmänkin, kivikkoista ja simpukkaista vain paikoitellen hiekkatietä oli vähän hidas kulkea sandaaleissa.
Vietimme tänään laiskottelupäivää. Aamiaisen jälkeen taivas meni pilveen ja pian alkoi lyhyt rankkasade. Odotimme sen loppumista terassilla blogin ja kirjan parissa. Pian taivas selkeni pilvistä. Laiskimuspäivän ainoa aktiviteetti oli tanssia biitsillä ja ottaa pariselfieitä.
Olimme jo kahdeksalta aamiaisella koska vene ja sitä kuljettava Robert tulivat hakemaan meitä Lagoonarium-retkelle klo 8.30. Kokopäiväretken hinta oli meidän mielestä edullinen, alle 90 € hengeltä ja siihen kuului lounas. Uusi aurinkoinen päivä Bora Boralla oli alkamassa. Otemanun huippu oli tyypillisesti pilvien peitossa.
Heräsimme juuri aamiaiselle, jota oli puoli kymmeneen asti. Ensin näytti siltä, että hotellin hintaan kuuluvaan aamiaiseen sisältyi vain muroa ja jugua, mutta kohta tuotiin pöytään myös paahdettua patonkia, päällisiä ja hedelmää.
Kuudelta oli herätys Bora Boralle. Kävimme aamiaisella, jossa saimme kokea ranskalaisuuden. Omeletit ja muut lämpimät ruuat olivat muistoja vain kun saimme tarjottimen, joka sisälsi patonkia, levitteitä, hilloa ja suklaapullan (, josta maailman paras pulla, minun ja äitini suklaakorvapuusti on muokattu). Hyvä kaakao oli positiivinen yllätys.
Pakkasimme kamat eli seitsemän laukkua autoon ja ajoimme Wailua Beachille aamupalaeväille. Eväsleipää ja kookosjugua naamaan niin sitten olimme taas ravittu hetkeksi. Lentomme Honoluluun lähtisi vasta klo 13.36, joten meillä oli vielä aikaa käydä Kalapakissa Mango Maui tee –ostoksilla. Menimme ajoissa lentokentälle. Mahalo Until we meet again! Näin luki lentokentälle kääntyvän tien vieressä. Samaa voisimme myös …
Heräsimme ennen viittä eli ihan kohtuuttoman aikaiseen. Aamutoimet suoritimme minimisti, mutta facessa minun oli käytävä katsomassa oliko äiti laittanut viestiä Melestä. Diagnoosi oli niin vakava kuin olin pelännyt. Melellä oli todettu selkäydinstenoosi väärin kehittyneen selkärangan takia ja hypokalemia. Se aiheuttaa takajalkojen ongelmia. Mahdollisesti myös suolen kehityshäiriö, kun maha oli täynnä ruokaa. Se selittäisi hänen huonon …
Ajoimme pohjoiseen ja sademetsän läpi lähelle Princevilleä. Siellä oli lookout alas viljelymaille ja niiden takana kohoaville vuorille. Princeville näytti olevan vain yksi pieni shopping plaza ainoan pohjoiseen johtavan tien varrella. Hanalei sen sijaan näytti levittäytyneen laajemmalle. Hippimäisessä sympaattisessa kylässä oli pieniä puoteja tien varrella, mutta myös muutama kauppakeskittymä ja yksi vanha koulu oli muutettu myös …
Aamu alkoi jännittävissä merkeissä jo klo 6.30 kun oli herättävä. Olin reilu viikko sitten päättänyt vihdoin kokeilla sukeltamista ja tänään oli sitten h-hetki. Ajoimme Po’ipuun. Minua alkoi jännittää aika kovasti, mutta tiesin, että palkinto oli luvassa. Koloa Landing, johon menimme, oli pieni kivinen poukama. Sukellusporukassa oli kolme muuta sukeltajaa, joista yksi nainen oli myös ensikertalainen. …