Teimme kaksi päiväretkeä Valenciaan, Espanjan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Sinne on Calpesta noin 120 km ja matkaan kului suureksi osaksi motaria pitkin puolitoista tuntia. Aamiainen alkoi vasta klo 8 eli sinne ensin ja sitten matkaan. Naviin laitoimme Valencian El Corte Inglesin (espanjalainen tavaratalo) parkkihallin.
Matkan alku oli kiemurtelua pikkuteillä. Kärsivä sitikkamme oli taas pinteessä ylämäissä, joissa piti usein vaihtaa ykkösvaihteelle. Onneksi pian pääsimme motarille (E7). Sitä saimme posottaa noin tunnin. Tytötkin olivat ihan tyytyväisinä, kun oli suoraa tietä. Lähempänä Valenciaa ajoimme yhdestä liittymästä väärin ja jouduimme saapumaan kaupunkiin sen pohjoispuolelta, mutta ei se ajoaikaa lisännyt paljoakaan.
Pienet ruuhkat alkoivat, kun saavuimme kaupunkiin. Vanhaa kaupunkia lähestyessä talot kaunistuivat, kadut kapenivat ja katujen välistä löytyi välillä kapeita puustoalueita. Ihmiset loikkivat säännöllisesti punaisia päin. Silloin tällöin autoja oli parkissa keskellä ajokaistaa. Ajaminen Valencian keskustassa oli näin ollen sangen konstikasta. El Corte Inglesin parkkihalli oli Antin mukaan yksi kauheimpia. Alimmissa kerroksissa oli tilaa, mutta kaistat olivat äärimmäisen ahtaita.
Pienellä aukiolla olikin heti tuttu liike, Calzedonia. Siellä ei tarvinnut kauaa pyöriä, kun jokaisella oli biksut kädessä ja menimme niitä yhdessä sovittamaan. Shoppailu oli saatu tehokkaasti käyntiin. Kävimme vielä parissa vaatekaupassa ennen kuin suuntasimme kohti Vanhaakaupunkia.
KFC:ssä koko perhe söi 20 eurolla ihan kelpoisen lounaan. Illalla hotellissa odottaisi kuitenkin masut ääriään myöten täyttävä buffetti. GMapsin avulla suunnistimme kohti Ciutat Vellan (vanhankaupungin) ydintä. Matkan varrella oli Calle del Poeta Querol, jonka piti olla luksuskauppojen katu, mutta ainoa liike, jonka sieltä löysin oli Carolina Herrera. Katu oli siten pettymys. Pääaukiota lähestyessämme vastaan tuli sitruunakauppa, kauppa, jossa kaikki siis liittyi sitruunaan. Milahan on valtava sitruunan ystävä ja halusi heti kauppaan.
Tulimme Plaza de la Reinalle, isolle tyylikkäälle aukiolle, jonka kasvi-istutukset saivat vesisumutusta korkeista tolpista (ja lapset siinä samalla). Jos aukio ei olisi ollut auringon paahteessa 40 asteen lämpötilassa, olisin mielelläni istunut pitempäänkin vaalean marmorisilla kivipenkeillä. Plazan reunalla oli monenmoista putiikkia ja kahvilaa. Ale Hop -krääsäkaupassa tytöt pyörivät innoissaan. Aava olisi kovasti halunnut ostaa omilla rahoilla liikkuvan valkoisen kissapehmon. Kun en antanut, hän muisti ikävöidä kissaa vielä seuraavanakin päivänä. Valencian katedraali oli aukion toisessa päässä. Sinne oli sisäänpääsymaksu ja jäimme kuvaamaan komean rakennuksen vain ulkoa.
Jatkoimme matkaa kapeita katuja pitkin. Etsinnässä oli vielä vanha silkkipörssi. Kuumuus ja kävely alkoivat painaa lapsia ja pientä valitusta piti sietää. Vanhakaupunki oli täynnä pieniä kujia, joista oli hankala pysyä kärryillä gmapsinkin avulla. Antti lopulta löysi meidät perille.
Vuosien 1482-1533 välillä rakennettu Llotja de la seda -silkkipörssi (kauppamiesten pörssi) on myös Unescon maailmanperintökohde. Sisäänpääsymaksu oli aikuiselta vain 2 €. (Lapset ilmaisia.) Tulimme ensin pienelle sisäpihalle, Orange gardeniin, pienine suihkulähteineen. Puutarhasta etenimme pääsaliin, Sala de contractacio (the trading hall). Sitä koristivat paksut kierrepylväät. Toisen kerroksen saliin kuljettiin ulkokautta portaita. Sen katto on runsaasti koristeltu kultapintaisilla eläin- ja muilla hahmoilla ja alkuperäinen sisustus on säilytetty.
Palasimme Plaza de la Reinalle. Nautin kävellä vanhan kaupungin ajan hiomilla kiiltävillä katukivillä. Matkan varrella käväisimme Plaza Redondalla, pyöreällä aukiolla, joka vaikutti enemmänkin pyöreältä sisäpihalta, jonka keskellä on suihkulähde. Muutaman korttelin verran oli El Corte Inglesiin. Palasimme autoparkkiin ja pääsimme ajamaan ahtaasta hallista sujuvasti ulos. Kun ihmisistä tukkoinen keskusta oli selvitetty, pääsimme E15-motarille. Antti pystyi hengähtämään. Keskustaliikenne ei houkutellut palaamaan enää.
Toisen Valencia-päivämme aamuna olimme taas reippaina aamiaisella heti klo 8. Minulle oli tullut jo pieneksi tavaksi juoda cappuccino aluksi ja chocolate con leche lopuksi. Minä siis, joka en kahvia juo ikinä. Puoli kympiltä olimme sitikkamme kyydissä toistamiseen kohti Valenciaa. Tänään sitikkamme ei ollut niin hädässä, kun, navigoimme heti suorimmalle ja nopeimmalle tielle. Matka kesti alle puolitoista tuntia, ilman ”navimokia”. Kohteemme oli Valencian keskustan eteläpuolella. Pian näkyikin kadun päässä arkkitehtuurisesti täysin maisemasta poikkeava teos, Ciutat de les Arts i les Ciencies, Valencian tieteen ja taiteen interaktiivinen museo. Auton sai kätevästi parkkiin tilavaan halliin. Parkkihalleja oli museoalueella useita, me valikoimme tiedemuseota lähinnä olevan hallin.
Santiago Calatravan suunnittelema The City of Arts and Sciences muistutti lähinnä Tähtiportin Asgård-planeettaa futuristisine rakennuksineen ja valtavine mataline vesialtaineen. Alueella on tiedemuseon lisäksi The Hemispheric (planetaario), The Oceanographic (akvaario), sekä ooppera-, baletti- ja kulttuuritapahtumia esittävä The Palau de les arts Reina Sofia. Kokonaisuutena alue tarjoilee niin sisältä kuin ulkoakin taidetta, kulttuuria ja tiedettä. Jos ei ulkona olisi ollut niin paahtavan kuuma, olisin varmasti viihtynyt tuntikausia vain kävellen ja ihastellen alueella. Rakennuksia ympäröivät laajat matalat vesialtaat olisivat houkutelleet kahlaamaan, jos sinne olisi ollut luvallista mennä.
Liput eri rakennuksiin on ostettavissa netistä (ja paikan päällä) erikseen. Harkitsimme Euroopan suurimpaan akvaarioon, Oceanographiciin, menemistä. Siellä olisi ollut 35 metrin pituinen vedenalainen tunneli. Akvaarion esittelemiin teemahabitaatteihin kuuluvat arktinen, antarktinen, välimerellinen, kosteikkoalueiden ja trooppinen habitaatti.
Olimme päättäneet käydä kuitenkin vain interaktiivisessa tiedemuseossa. Sen kolmas kerros esitteli tieteen virstan pylväitä lähinnä ihmisbiologian ja avaruustieteen alalta. Ihmisen 23 kromosomia oli esitetty monen metrin korkuisina pylväinä. Eläinsolu soluelimineen oli esitetty suurena mallina, jota sai kosketella. Pienessä ruudussa pyöri video avosydänleikkauksesta. Palapelissä sai koota ihmisen elimet omille paikoilleen. Balettitangon luona sai kokeilla eri balettiasentoja kuvien avulla, tämä kertoi ihmisjalkojen elastisuudesta, johon osallistuu 26 luuta, 33 lihasta ja 100 ligamenttia. Miehen ja naisen lantion eri muotoa havainnollistettiin luisen lantion malleilla. Vauvan pään kokoinen pallo meni naisen lantiosta läpi, mutta jäi jumiin miehen lantioon. Aivojen pysyvää aktiivisuutta havainnollistettiin pallopelin avulla. Kaksi pelaajaa laittoivat otsansa kiinni metallisiin levyihin, jotka mittasivat jotenkin aivojen sähköistä aktiivisuutta. Pallo liukui radalla siitä henkilöstä poispäin vastakkaiseen ”maaliin”, jonka aivot käyttivät enemmän energiaa. Mila voitti Aavan tässä kisassa, mikä oli toki oletettavaa, koska hän on vanhempi. Tässä siis vain muutamia esimerkkejä interaktiivisista pisteistä.
Avaruutta käsittelevissä huoneissa esiteltiin mm. avaruusteleskooppien osia oikeassa koossaan. Aika alkuräjähdyksestä tähän päivään oli kutistettu vuoden mittaiseksi kosmiseksi kalenteriksi. Siinä nisäkkäät kehittyivät 26.12. Lapset pääsivät kömpimään koloon, jossa he voivat kuvitella olevansa tulivuoren sisällä.
Ykköskerros tarjosi mm. tanssiosaston. Isoilla screeneillä esitettiin eri tyylisiä tansseja. Hauskinta oli osallistua itse tanssiin. Screenillä oleva ukko tai muu otus liikkui sen mukaan mitä liikkeitä itse teki. Lopputulosta voisi sanoa taiteeksi.
Milalla alkoi olemaan tylsää. Poistuimme souvenir shopin kautta. Kadun toisella puolella on El Saler Mall, johon päätimme keskittää päivän shoppailut kätevästi. Tämäkään kaksikerroksinen mall ei ollut suuren suuri. Pandoralla oli hieno putiikki. Siellä oli suloinen kilpparikoru. Ensin olimme ostamassa sitä vain Aavalle, koska hän ihastui siihen kovasti. Niitä lähti mukaan kuitenkin kolme, meille kaikille tytöille samiskoruiksi.
Tytöt viettivät tovin tyttökaupassa eli Claire’sissa ostaen omilla rahoillaan lasten meikkejä ja pompuloita. Mäkkilounaan jälkeen jakaannuimme. Antti meni omille teilleen. Minä jatkoin shoppailemista tyttöjen kanssa. Kipaisimme Tous-koruliikkeeseen, jossa oli miellyttävän näköinen valikoima. Kysyin timanteista ja nuori myyjä esitteli minulle pienen valikoiman aitoja timanttikoruja. Valikoimassa oli sekä louhittuja että labrassa valmistettuja timantteja. Tytöt auttoivat päätöksen teossa. Labratimantti lähti mukaan. Noniin, luksustarpeeni oli tyydytetty tämän matkan osalta ja vieläpä meidän 17-vuotis tapaamispäivänämme. Kirjakaupasta Mila sai toivomansa K-popparisarjakuvakirjan espanjaksi.
Kotimatka alkoi ja Valencialle sanoimme heipat. Matkaa hidasti vartin verran, että jouduimme syrjähtämään pieniin kyliin tankille, kun motarin varressa ei ollut bensa-asemaa. Valencia oli näyttäytynyt meille kahtena päivänä ruuhkaisena ja osittain ahtaana, mutta varsinkin arkkitehtuurin vuoksi erittäin näkemisen arvoisena ja uniikkina.
