Tanssireenit saivat meidät tänäänkin nousemaan ajoissa. Nyt oli jo vähän tutumpi fiilis mennä studiolle. Antti jäi tänään katselemaan ja ottamaan videota. Makau veti tämän aamun treenin. Aloitimme tänään uuden aparimakoreon Tiare Tipani’e. Aparima on siis yksi tahitilaisen tanssin tyyleistä. Tunti taas tehokasta reeniä takana. Onneksi pääsin mäkkiin kainalopesulle ja vaihtamaan vaatteet kun menimme sinne brunssille. Mansikkasmoothie oli ihanan virkistävä hikisen aamun jälkeen.
Puna’auiaan, Papeetesta länteen, menevän bussin lähtöpaikka oli meillä vähän hakusessa, mutta lopulta se lähti samasta kohtaa, jonne Aruesta tuleva bussi jättää meidät. Meidän oli tarkoitus jäädä Meridienin kohdalla pois. Matka kesti ruuhkien takia yli puoli tuntia. Jos asuisimme Meridienissä, jota olin joskus suunnitellut, niin matka tanssitunnille ja takaisin kestäisi ikävän kauan. Pysäkin tunnisti hotellista ja kyltistä museoon. Musée de Tahiti et des Iles on rannalla hieman syrjässä, niin emme löytäneet sinne ihan heti vaan palasimme isolle tielle varmistamaan, että olemme menossa oikeaan paikkaan. Museoon kuuluu varsinaisen pysyvän näyttelyn lisäksi toinen näyttely ja sisäpihan puutarha. Edullisen sisäänpääsyn maksettuamme saimme kierrellä ihan kahdestaan hiljaisessa museossa.
Ensimmäiseksi esiteltiin Polynesian saarten geologista muodostumista sekä sijaintia ja kokoa havainnollisia karttoja käyttäen. Yksinään Ranskan Polynesia on leveydeltään lähes yhtä leveä kuin Yhdysvallat. Kaikki Polynesian saaret olivat aikoinaan vedenalaisia ja sitten veden päällisiä aktiivisia tulivuoria. Tahitin mustat hiekkarannat kertovat saaren nuoresta iästä, siitä, että sen tulivuorten aktiivisesta ajasta ei ole niin kauan kuin muiden saarien. Ranskan Polynesiaan kuuluvan Australis saariryhmän kaakkoispuolella on vedenalainen tulivuori Mc Donald, jonka huippu on 50 metriä veden pinnan alapuolella. Kun vulkaaninen aktiivisuus loppuu, korallia alkaa muodostua vuoren ympärille. Kun vuorten muodostama saari alkaa vajota, noin yhden sentin vuosisadassa, korallit ympärillä kohoavat ja erottavat laguunin merestä. Atolli muodostuu kun saari on kokonaan vajonnut vedenpinnan alapuolelle ja jäljellä on laguunia ympäröivä rengas.
Geologisen informaation jälkeen alkoi historiallinen osuus aina tähän päivään asti havainnollisine välineineen ja patsaineen. Ranskan Polynesia koostuu viidestä saariryhmästä; Society Islands, Tuamotu Islands, Marquesas Islands, Australis Islands ja Gambier Islands. Seurasaaret (, joihin mm. Tahti, Bora Bora ja Hauhine kuuluvat) asutettiin ensimmäisinä nykyisen Ranskan Polynesian saarista noin vuonna 600. Sitä seurasi Marquesassaarten asuttaminen noin vuonna 800 ja Hawai’ille polynesialaiset menivät ensimmäisen kerran noin vuonna 1000. Samoihin aikoihin polynesialaiset matkustivat itään asuttaen Rapa Nuin (Pääsiäissaaren) ja matkustaen aina Etelä-Amerikkaan asti. Aotearoa (Uusi Seelanti) asutettiin vasta vuoden 1250 tienoilla. Austronesian kieliperheeseen kuuluu kieliä aina Madagascarilta Rapa Nuihin asti. Polynesian hyvin paljon toisiaan muistuttavat kielet kuuluvat austronesian alaryhmään.
Muinaiset polynesialaiset osasivat tatuoida, mutta Marquesassaarilla ja Aotearoassa taiteen laji hioutui huippuunsa. Miesten kasvot ja kehot saattoivat olla kokonaan tatuointien peitossa. Tatuoinnissa käytettävät kuvat merkitsevät aina jotain asiaa. 15-20 –vuotiaille tatuointi oli usein siirtymäriitti aikuisuuteen. Artisti käytti hiiltä tatuoinnin suunnittelussa iholle. Luusta tehdyt neulat olivat kiinni puisessa kahvassa. Neulaa hakattiin ihon sisään puisella vasaralla. Pigmenttinä käytettiin palaneen kasvin nokea.
Marae on rakennelma ilman seiniä ja kattoa, joka oli yhteisön kokoontumispaikka. Niitä käytettiin sosiaalisiin ja uskonnollisiin tarkoituksiin. Eri maraeilla oli myös erilaisia tarkoituksia. Niissä suoritettiin myös seremonioita. Musiikilla ja tanssilla oli tärkeä merkitys seremonioissa mutta myös jokapäiväisessä elämässä.
Tikit ovat ihmisen muotoisia puusta, kivestä tai luusta veistettyjä patsaita. Ne edustavat esi-isiä, kuninkaita tai sotilaita. Niitä pidetään perhettä suojelevina jumalina. Ennen niitä myös pelättiin ja niille tuotiin lahjoja. Kaiverrustyylit vaihtelevat eri saariryhmillä.
Ulkona oli esillä monia outrigger kanootteja, joita polynesialaiset käyttivät. Toisessa näyttelyssä esiteltiin lähinnä navigointia ja Polynesian legendoihin kuuluvia hahmoja. Legenda Mauista vaihtelee eri alueilla Polynesiassa. Yhden tarinan mukaan Maui otti kiinni auringon, mistä oli hyötyä polynesian ihmisten pitkillä matkoilla Tyynellämerellä. Mauin kerrotaan myös nostaneen Polynesian saaria merestä kalakoukun avulla. 
Kun olimme palanneet museosta isolle tielle, yritimme löytää bussipysäkkiä takaisin päin. Bussipysäkkejä tuli kuitenkin vastaan vain toisella puolella tietä. Bensa-asemalla meille selvisi, että bussi pysähtyy jos vain heilutamme sille. Ja niinhän se menikin kun vain heilutti sellaisessa paikassa, jossa bussi pystyy pysähtymään. Takaisin Papeetessa yritimme etsiä ravintolaa, mutta kaikki olivat kiinni kolmelta iltapäivällä, ja olivat aina kuuteen asti. Päädyimme sitten ostamaan pienestä Le Motu –kioskista kanapaninit ja mansikkasmoothiet. Jalat olivat tanssista ja kävelemisestä ihan poikki. Kävimme yhdessä helmikaupassa, Vaimiti Perlessä, ennen hotelliin paluuta. Tänään oli meidän kaksikuukautishääpäivämme, jota oli kivaa muistaa helmin. Vaimitissä sai itse valita helmen ja hopeisen korun, johon se kiinnitettiin. Helmen valinta oli aika vaikeata. Kun etsi sopivia isosta kasasta, kaikki alkoivat näyttää aika samalta. Koruun kiinnittämiseen meni muutama minuutti aikaa.
Auringon laskiessa teimme kävelyä omalla rannalla. Kahden kuukauden häämatkaan mahtui monenlaista. Näin matkan lopussa tulee muisteltua niitä ja monista alkumatkan kokemuksista tuntuu olevan ikuisuus.
Illalla nautimme taas cordon bleu-nuudeli –settiä omassa kämpässämme. Skypetimme kolmen kaverimme kanssa. Silloin lähestyvän kotiin paluun tajusi oikein kunnolla.
Paikka: Tahiti, French Polynesia
