Calpe on Alicantesta puolitoista tuntia pohjoiseen Costa Blancaa pitkin. Asukkaita on vain noin 25 000. Kaupungin tunnusmerkkinä on Penon de Ifach -kalliomuodostelma, jonka molemmin puolin on Calpen pisimmät hiekkarannat. (Penon=kivi, Ifach=pohjoinen) Kalkkikivivuori on 332 metriä korkea ja sen yhdistää mantereeseen kapea maakaistale. Tämän maakaistaleen eteläpuolelle on perustettu Calpen venesatama. Playa de la Fossa, Penon de Ifachin pohjoispuolen ranta, oli meidän rantamme. Calpen varsinainen keskusta alkaa eteläpuolen rannasta.
Meidän puolellamme on kuitenkin vähintäänkin yhtä viihtyisä, Calpen promenadi. Se kulkee Playa de la Fossan vieressä Penon de Ifachista Cala la Calalgaan. Sen kävelee puolessa tunnissa. Ravintoloita ja kahviloita on riittämiin. Me kävimme vain kerran ravintolassa promenadilla, koska puolihoitomme takasi täydet masut suureksi osaksi päivää. Promenadilta löytyy myös joitakin vaatekauppoja ja tietysti souvenir shoppeja. Calpen keskustassa ei välttämättä tarvitse käydä ollenkaan, Vanhaakaupunkia lukuun ottamatta.
Meidän hotellimme ja keskustan välissä on Las Salinas, suolavesilaguuni. Kävelimme sen ensimmäisenä päivänä ympäri, noin tunnissa. Laguunissa asustelee kymmenittäin flamingoja.
Kävimme Calpen keskustassa bussilla. Muutenhan matkan olisi voinut kävellä reilussa puolessa tunnissa, mutta lämpöä oli vähän liikaa siihen. Aava oli ainoa, jolla oli käteistä, joten käytimme hänen kolikoitaan bussimaksuihin, joka oli 1,5 €/hlö. Bussipysäkki oli ihan hotellia vastapäätä Mercadona-ruokakaupan vieressä. Bussi L1 kulki puolen tunnin välein, mutta aika hyvin ajallaan se tuli pysäkille ja oli mukavasti ilmastoitu. Sillä matkustimme muutaman minuutin, niin olimme Calpen keskustassa, Avenida de Mirolla, pääostoskadulla. Se saa alkunsa Bahia de Calpen Playa Calpesta, joka on Calpen toinen pääbiitsi Ifachin eteläpuolella (kun meidän biitsi on pohjoispuolella).
Avenida de Miro on mäkinen katu, jonka suunnilleen keskivaiheilla oli pysäkki. Parin korttelin päässä siitä on Calpen vanhakaupunki. Galerias Aitana oli kohteemme, mutta korttelin kierrettyämme emme löytäneet sisäänkäyntiä, vain yksittäisiä putiikkeja, joihin oli käynti kadulta. Useita putiikkeja näytti olevan lopetettu. Avenidan toisella puolella oli Calzedonia, meidän lempparibiksuputiikkimme. Tytöt löysivät sieltä pinkit samisbiksut. Minä puolestani kokeilin useita biksuyläosia. Tyttöjen biksut olivat taas vain 10 €/setti, aikuisten biksut normihinnoissa (yläosa 40 €).
Käppäilimme A. Miroa alaspäin kohti rantaa. Käväisimme muutamassa vaateputiikissa. Vaatekaupat olivat minun makuuni hieman liian halvan oloisia. Myöskään kansainvälisiä brändejä ei ollut tarjolla. Calpen paras vaateputiikki minulle oli promenadilla oleva Koala Bay, myös Antti oli tehnyt siellä löytöjä.
Calpen lähistöllä
Vuokrasimme auton viideksi päiväksi. Saimme pienehkön Citroen C3:n käyttöömme. Ensimmäisenä autopäivänämme suuntasimme rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Matkan varrella oli somia bougainvilleapensaiden suojaamia taloja. Tie nousi rannikosta ylöspäin ja se aiheutti reitille pientä koukerointia ja jyrkkiä ylämäkiä. Niissä mäissä pikku sitikkamme oli pulassa ja vaihdetta piti vaihtaa usein ykköselle, jotta pääsemme eteenpäin. Siitä lähtien kutsuimmekin autoamme kärsiväksi sitikaksi. Jatkossa yritimme välttää mäkisiä pikkuteitä.
Reilun puolen tunnin ajamisen jälkeen olimme perillä Cap de la Naussa. 120 metriä merenpinnan yläpuolella oleva valkoinen majakka rakennettiin sinne vuonna 1928. Maisemapaikalla oli pyöreä Mirador-ravintola. Näköalapaikalla oli mukava fotoilla ja tytöt nauttivat mehujäänsä. Meri oli raikkaan sininen ja pienessä rannassa oli turkoosi kohta. Rinteessä oli joitakin taloja, joitakin todella upeita lukaaleja myös.
Jatkoimme Cala Portitxoliin, jossa oli tarkoitus pulahtaa uimaan. Pian alkoi näyttää siltä, että joillakin muillakin oli ollut sama idea. Kapeiden katujen varsilla oli pysäköitynä autoja. Alas rantaan oli jyrkkä kapea tie. Rannan parkkis todella oli täynnä. Meille biitsi jäi vain kääntöpaikaksi. Ei se varmaan mikään ihmeellinen ollut, mutta toki pulahduksen arvoinen ainakin. Alueella on muitakin näköalapaikkoja eli miradoreja, mutta Nau riitti meille. Pysähdyimme syömään eväsleivät tenniskentän parkkikselle, josta palasimme Calpeen N332:ta pitkin eikä kiekuraista rantatietä. Calpen kivi (Ifach) ilmestyi maisemaan alapuolella, kun laskettelimme kohti meren rantaa.
Calpen Vanhakaupunki
Viimeisenä autovuokrapäivänämme ajoimme Calpen keskustaan vanhaan kaupunkiin. Sinne ajoi vain muutaman minuutin keskustan ollessa Penon Ifachin toiselle puolella. Jätimme auton Plaza Mayorin tilavaan parkkihalliin, joka oli myös ystävällisesti siistillä vessalla varustettu. Siitä on korttelin kävely vanhaan kaupunkiin. Calpe Old Town on pieni ja soma, hyvin käveltävä jopa tässä 40 asteen lämpötilassa. Eikä tietoakaan turistipaljoudesta. Talojen seiniä ja joitakin parvekkeita koristivat suuret maalaukset. Spanish flag -portaat ovat vanhan kaupungin kuuluisin nähtävyys eli portaat, jotka on maalattu punakeltaisiksi Espanjan lipun mukaisesti, alhaalta ylös asti. Virkattuja mereneläviä esittäviä otuksia oli ripustettu seinäverkkoihin ja auringonsuojaksi tehtyihin verkkoihin.
Käväisimme 1500-luvulla rakennetussa Iglesia Antiguassa, osittain muurilla reunustetussa kirkossa. Sisääntulon ulkoseinää koristivat maalaukset.
Pienellä sisäpihalla kirkon lähellä oli kukilla koristettu vanhaa pariskuntaa esittävä seinämaalaus. Ajatukset menivät hetkeksi tulevaisuuteen. Voisimmeko me olla tuo pariskunta vuosikymmenien kuluttua?
