Honua Nui

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus mennä tänään käymään eteläsaaren keskiosassa, mutta jonkinlainen matkauupumus oli molemmilla emmekä jaksaneet lähteä yli kahden tunnin ajomatkan päähän. Vähän ihmettelin, kuinka uupumus oli tullut vaikka olimme olleet ”vain” reilu kolme viikkoa matkalla. Häämatkalla se tuli vasta viimeisellä viikolla. Ehkä Milan kanssa matkustaminen kuitenkin rasittaa enemmän ja omalla tavallaan vaikka …

Meillä oli tänään melko aikainen herätys kun klo 9 lähdimme ajamaan pohjoiseen, Kaikouran pieneen kaupunkiin. State High Way 1 oli sinne auki päivällä, mutta meni yöksi kiinni. Siellä tehtiin ilmeisesti jotain tietöitä. Jonkun aikaa se oli ollut kokonaan suljettu marraskuisen maanjäristyksen takia, jolloin monta kohtaa asfaltista meni hajalle ja kalliolta tuli kivivyöry, joka tukki tien. …

Lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan Christchurchin keskustaan. Botanic Garden on iso ja kaupungin suosituin nähtävyys, joten menimme katsastamaan sen. Autonkin sai puiston sisään parkkiin. Pienestä lammesta nousi kapenevat metalliset portaat, ihan kuin portaat taivaaseen. Puiston ja kaupungin läpi kiemurtelee Avon-joki, jossa oli melojia ja siinä järjestettiin myös gondoli-ajeluita.

Meidän oli herättävä yhdeksältä suorittamaan nopeat pakkausviimeistelyt ja aamutoimet. Yhdentoista jälkeen saimme kaikki kimpsumme autoon. Maailman jyrkin katu, Baldwin street, oli koko ajan ollut meidän kotikadustamme seuraava, mutta liian lähellä ilmeisesti, että olisimme siellä aikaisemmin käyneet. Meillä kuitenkin oli nyt hyvin aikaa, joten pistäydyimme siellä.

University Book Shop oli tänään auki ja kävimmekin siellä ensimmäiseksi. Mietin pitkään minkä kirjan ostan ja pitkän harkinnan jälkeen ostin kirjan Oceanian journeys and sojourns. Meidän piti tulla kotiin lounaalle kun ravintolat avasivat taas vasta neljältä. Kun pastat ja jauhelihasoosit oli saatu napaan, lähdimme iltapäivällä käymään Dunedinin eteläpuolella Tunnel Beachillä. Se on sitten eteläisin piste …

Tänään oli aamupalailun ja blogeilun jälkeen suunnitelmissa pingviinien katselu Oamarussa, jonne oli alle 100 km matkaa. Käväisimme Oamarussa ensin Viktoriaanisessa korttelissa. Siellä oli siis hienoja vanhoja taloja 1800-luvulta, joihin oli turistien vuoksi ilmestynyt erilaisia souvenir shoppeja. Kalkkikivestä veistellään täällä muistoesineitä, koru-symboli on hyvin suosittu.

Koska asuimme muutaman kilometrin päässä keskustasta, lähdimme autolla lähemmäksi ja jätimme sen kasvitieteellisen puutarhan viereen, josta keskustaan oli kilometrin verran. Kuvasimme Otagon Yliopiston päärakennuksen. Olin joskus huvikseni katsellut netistä, että jos Uuteen-Seelantiin muuttaisin, niin täällä yliopistossa olisi minulle sopivat pääaineet tarjolla. Ohitimme myös vanhempia yliopistorakennuksia.

Aamun imettelyn, puurottelun, blogeilun ja pakastepizzojen jälkeen lähdimme lähelle keskustaa St. Clair Beachille. Sen toisessa päässä oli lämmitetty maauimala, jossa oli ihan mukavasti väkeä. Me menimme kuitenkin vain pehmeälle biitsille istuskelemaan. Tai ensin Antti kantoi rattaita sata metriä hiekalla. Muutama muukin oli tullut viettämään Tapaninpäivää tai kansainvälisemmin Boxing Daytä rennosti biitsille. Vedessä oli surffaajia märkäpuvuissaan. …

Suomessa joululahjat oli vasta avattu. Me heräilimme pikku hiljaa joulupäivän aamuun Milan toimiessa herätyskellona. Mila vietti pitkää tissiaamiaista, jota jatkettiin pian vielä aamupuurolla ja soseella. Minä keitin perunat illaksi ja laitoin imeltymään. Lähdimme iltapäiväksi Otagon Niemimaalle, ihan Dunedinin kaupungin viereen. Matkaa Taiaroa Headiin, niemimaan päähän oli keskustasta 35 km.

Rauhallisen aattoaamun jälkeen lähdimme kahdeltatoista Pak’n Saveen suorittamaan ruokaostokset pariksi päiväksi. Tänään saatiin oluetkin mukaan. Mila oli mukana kassalla eikä papereita kysytty (ja passi olisi todella ollut nyt mukana). Söimme pikaisesti pakastimesta löydetyt pizzat ja lähdimme jouluaaton nähtävyyteemme 75 km:n päähän.