Aamun sängyllä loikoilun jälkeen jouduimme lähtemään Kaua’i Medical Clinicin ensiapuun Natan kipeän silmän takia. Se ei ollut yöllä parantunut yhtään. Sinne pääsi nopeasti eikä siellä ollut yhtään jonoa. Me jäimme aulaan katsomaan TV:tä ja syömään aamupalaksi miniporkkania ja banaania kun Nata otettiin tutkimushuoneeseen. Tunnin päästä Nata pääsi takaisin. Hänen silmässä oli kaksi naarmua. Hiekanjyvä oli ehkä jäänyt piilarin alle raapimaan silmää. Hän sai reseptin antibioottitipoista ja kipulääkkeistä. Nataa jännitti huominen kotiin lentäminen. Oloa kuitenkin helpotti tieto, että silmässä ei ole mitään tämän vakavampaa.
Walmart –ruoka ym. tavaramarketissa oli myös apteekki, josta saimme Natan lääkkeet. Niitä vain piti odottaa puoli tuntia. Sillä aikaa kävimme viereisessä Hilo Hattiessa (Hawaii souvenir – kauppaketjussa).
Nata jäi kämpille lepäämään kun me muut kävimme lounaalla Kalapakin ravintolassa. Sitten vähäksi aikaa Kalapaki Beachille. Heidi rentoutui lukemaan ja ottamaan aurinkoa. Antti sai taas leikkiä aalloissa. Rannalla istuessa Antti alkoi pohtia jos sittenkin ottaisi tatuoinnin jalkaan tällä matkalla. Minä tietysti kannustin ajatusta, heh.
Nata jäi parantelemaan silmäänsä kun me lähdimme illaksi festareille. Tänään ohjelmassa oli Tahiti ’Ote’a ja Aparima Competition. ’Ote’an rummut soivat jo ja olin aivan fiiliksissä. Minäkin haluan tassimaan! Tanssiryhmiä oli mm. Kaliforniasta, Virginiasta, Kaua’ilta ja O’ahulta. Jokaisella oli oma bändi soittamassa. Yksi esitys oli aivan kuin näytelmä. Se kertoi Pelen ja hänen siskonsa Hi’iakan taistelusta. Kun yksi tanssiryhmistä esitti tanssin ”Tapa ’O No Te Here”, jota mekin tanssimme, minulle tuli vieläkin valtavampi tahto päästä lavalle tanssimaan.
Palasimme yhdeksän aikaan. Emme tällä kertaa jaksaneet jäädä katsomaan tulishowta, kun se olisi ollut tosi myöhään. Illalla katselimme netistä retkiä ensi viikoksi. Varasimme kanoottiretken Wailua Riverille keskiviikoksi.