Puistoilua, Shoppailua ja vapaamatkustelua Melbournessa

Matkamme alkoi Australian metropolista nro 2. Melbourne on perinteisesti ollut Australian toiseksi suurin kaupunki ja Victorian osavaltion pääkaupunki. Vuonna 2021 Melbournessa oli asukkaita 4,8 miljoonaa ja ohitti Sydneyn asukasmäärässä. 1900-luvun alussa se oli myös koko maan pääkaupunki. Melbourne sijaitsee Yarra-joen suulla. 242 km pitkä Yarra laskee Port Phillipin lahteen Melbournen edustalla. Tasmaniasta tulleet siirtolaiset perustivat kaupungin suojaisaan luonnonsatamaan laidunmaille. 1850-luvulla kaupunki kasvoi kultarynnäkön vuoksi. Vuonna 1851 Victoria irtautui omana osavaltionaan New South Walesista ja Melbournesta tuli sen pääkaupunki. Siltä ajalta ovat mm. parlamenttitalo ja Melbournen yliopisto.

Ensikäyntini Melbournessa oli vuonna 1996 ensimmäisellä Australian matkallani. Nyt on siis hyvinkin päivityksen aika. Luontokohteita pursuava elämysmatkamme oli kiva aloittaa city chillailulla ja suurkaupungin meiningistä nauttien. Melbourne on Australian kulttuuripääkaupunki ja kuuluisa mm. katu- ym. taiteen, ruuan ja urheilun saralla.

Me majoituimme ihan Melbournen ytimeen, Punthill Apartment Hotel – Manhattaniin. Tarkoitus oli kävellä mahdollisimman paljon paikasta toiseen ja kulkea ratikalla, joka on ilmainen ydinkeskustan alueella, hyvin merkityllä Free Zonella.

Puistot

Ydinkeskustaa ympäröi monen kokoiset puistot ja viheralueet. Heti ensimmäisenä päivänä, joka oli uuden vuoden päivä ja täälläkin vapaa päivä, lähdimme katselemaan lähipuistoja. Kävelimme Spring streetiä pitkin Parlamenttitalon ohi, jonka katolla liehui Australian lippujen lisäksi Aboriginaalien mustapunakeltainen lippu. Tulimme pieneen puistoon, jonka nurmikolla kölli pari ihmistä vapaa päivänä. Puiston vihreys ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko sopivassa kahdenkymmenen asteen lämmössä teki talven, pimeyden ja kylmyyden rankaisemalla keholle todella hyvää. Leveä kymmenien ohuiden suihkujen suihkulähde, jonka sisään pääsi lähes kastumatta, oli kiva kuvattava ja ohjelmanumero.

Kävelimme pari korttelia Victoria streetille, jolta alkoi suurempi puistolaue, Carlton Gardens. Lapsilla alkoi jet lag -purnaus. Koko ajan oli joko liian kuuma tai kylmä, kävely oli tyhmää ja puisto oli tylsä. Tämän puiston pääkohde on vanha kupolikattoinen Royal Exhibition Building, jonka edustalla on iso merenneidon ja kahden merenmiehen kannattelema suihkulähde. Kävimme istumassa penkillä pienen lammen ja siitä kohoavan suihkun luona, jotta lapset saivat lepuuttaa jet lag -kehojaan, ja tavata sorsan.

Toisena päivänä kävelimme hotellin läheisen Treasury Gardensin läpi viereiseen Fitzroy Gardensiin. Siellä oli sisäpuutarha, josta tytöt valitsivat mieluisensa kukat kuvattavaksi. Pääkohteemme tässä puistossa oli Cooks’ Cottage, pieni vanha talo keskellä puistomaisemaa. James Cook-intoilijana mökki oli minun

käyntilistallani.

Cooks’ Cottage on kapteeni James Cookin vanhempien talo, joka rakennettiin Great Aytoniin, Englantiin vuonna 1755. Tuona vuonna James Cook liittyi kuninkaalliseen laivastoon eikä ikinä asunut talossa, mutta vieraili toki. Talo oli myynnissä vuonna 1933 ja australialainen Sir Russell Grimwade päätti ostaa sen ja siirrätti Melbourneen. Alakerrassa oli esillä pieni olohuone ja siihen liitetty keittiö sekä lasten huone. Kapeita portaita pitkin pääsimme yläkertaan, jossa esiteltiin päämakuuhuone ja mm. sängyllä oleva kuumilla hiilillä toimiva lakanoiden lämmitin. Toisella puolella taloa oli esillä Cookin käyttämiä välineitä, kuten kaukoputki, navigointikirja ja navigoinnissa apuna oleva sekstantti. Esillä oli myös pienoismalli yhdestä Cookin tutkimusmatka-aluksesta, Endeavourista. Cookin kolmea isoa tutkimusmatkaa kuvattiin kartassa, jossa eri matkat oli merkitty eri väreillä ja vuosiluvut merkitsivät rantautumisia. Viimeinen rantautuminen oli vuonna 1779 Hawaiin Big Islandille, jossa paikalliset tappoivat Cookin sen muistomerkin luona, jota me kuvasimme vuosi sitten paikan päällä.

Tytöt jaksoivat katsella läpi pienen kodin ja ihmettelivät tylsän näköisiä puulelu-ukkoja lapsen huoneessa. Talon puutarhassa oli Cookin pronssipatsas oikeassa mittasuhteessa, 191 cm. Infohuoneessa, jossa pyöri Cook-video ja oli kartta hänen matkoistaan, viihdyin oikein hyvin.

Souvenir-shopista tytöt saivat puiset koala- ja kengurumagneetit. Minä ostin viime Aussin matkalta Cookin elämästä kertovan kirjan. Nyt kaupasta tarttui mukaan Cookin vaimosta kertova kirja, Marele Dayn kirjoittama Mrs. Cook – The real and imagined life of the Captain’s wife.

Shrine of Remembrance

Parin kilometrin päässä keskustan ytimestä on Shrine of remembrance. Se on muistomerkki sodassa ja rauhanturvaoperaatioissa palvelleille australialaisille. Se sijaitsi viehättävän puistoalueen kyljessä ja isolle muistomerkille johti leveä valtavien havupuiden reunustama kävelytie. Muistomerkin portailta on hienot maisemat Melbournen skylineen. Muistomerkin alla on museo, jossa kävimme tutustumassa. Siellä oli mm. aikajanoilla merkitty sodat, joissa australialaisia oli sotinut ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. Esillä oli myös sotalentäjien pukuja ja hävittäjälentokoneessa oleva tarvittaessa miehitettävä konekivääriasema. Seinille oli heijastettu vanhoja kuvia sota-ajoilta.

Shoppailu ja keskustan kadut

Collins Street on CBD:n (Central Business District) pääkatu ja Melbournen kattavin shoppailukatu. Collins streetillä esiintyy Victoriaanista arkkitehtuuria. Collins Street Baptist church, St. Michael’s Uniting church ja Scot’s Presbyterian church. Tuolta kadulta löytyvät luksusta etsivien putiikit, kuten Prada, Cartier, Dior ja Tiffany.

Ensimmäinen Tiffany shop perustettiin New Yorkiin vuonna 1837. Sen perusti Charles Lewis Tiffany, jonka Yhdysvaltojen journalistit nimittivät myöhemmin timanttien kuninkaaksi. Hän ideoi timanttisormuksen rakkauden symboliksi. Vuonna 1886 hän esitteli pyöreän timantin Tiffany-istutuksen, josta myöhemmin tuli maailman kuulu. Tiffanysta tuli korukaupan lisäksi käsityötaidon ja ajattoman designin taidonnäyte.

Kävin ensimmäistä kertaa Tiffanyssa. Vaikka en olekaan mikään varsinainen brändien keräilijä, niin oli hienoa käydä koruostoksilla Tiffanylla, jolla on pitkä ja jollain tavalla tunnettu historia.

Diorissa kävin omalla ajallani ihastelemassa. Tein elämäni ensimmäisen Dior-ostokseni ja sen kunniaksi sain myös shamppanjatarjoilun.

Collinsilla on myös kirjaintoilijoiden taivas, Dymocks -kirjakauppa, jossa olisin voinut viettää puoli päivää.

Toinen shoppailukatu on Bourke street, jolta löytyy mm. tavarataloja. Sekä Collinsilla että Bourkella on vieressään pienet “sisarkadut”, Little Bourke st. ja Little Collins st. mikä hämää aluksi kaupunkiin tutustuessa.

Ydinkeskustan laidalla Elisabeth streetillä on Queen Victoria Market, joka on lähes päivittäin auki, mutta jossa on maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 17 alkava Night Market. Ruokakojujen savut ja tuoksut tulivat vastaan heti kun pääsimme portista sisään. Night market oli tarkoitettu ostosten lisäksi mukavaan chillailuun ja yhdessä oloon. Tytöt olisivat jääneet heti säkkituoleille löhöämään. Isolla katetulla alueella oli ruokakojujen lisäksi paikallista käsityötä myyviä kojuja. Keskellä aluetta soitti ja lauloi yhden miehen bändi. Lavan edustalla olevalle nurmelle ja tuoleille ihmiset tulivat chillaamaan. Minä hain Milan kanssa mansikkakojusta kipon mansikoita, joiden päälle kaadettiin suklaakastiketta. Se oli sopiva jälkkäri kolmelle tytölle.

Mila oli juuri eilen ilmoittanut meille, että haluaa korvareiät ensi kesänä, kun täyttää 8 vuotta. Lupasin, että voimme ostaa hänelle jo täältä korvikset, jos löydämme kivat. Kiana Mei -koju myi suloisia sterling silver päällystettyjä koruja. Korviksissa oli pieniä kukkia ja helmiä pinkin eri sävyissä. Ne olivat kuin tehty Milalle ja sieltä löytyi heti meidän lempparit, kukkaiset minirenkaat hänelle. Pebble and Poppet -kojussa oli ihania aussieläinkuoseja lapsille.

Erityisesti Fitzroyn hipsterilähiöstä, mutta myös keskustan pikkukaduilta löytyy katutaidetta talojen seinistä. Emme ehtineet lähteä varta vasten taidetta etsimään, mutta jokunen hieno tuli vastaan.

Docklands

Yhtenä päivänä astuimme vanhaan rämisevään ja huojuvaan ratikkaan numero 35, joka teki ydinkeskustan lenkkiä free zonella. Ajelimme sillä Docklandsin alueelle pienlaivasatamaan, jonka ympärillä kohoavat hienot pilvenpiirtäjät, yhden lasiseinät heijastuivat violetin sävyissä. Marvel Stadion on ihan satama-alueen edustalla. Harbour Esplanadea koristivat kauniit terhakkaan muotoiset havupuut, joiden päähän oli muodostunut tähti. Erään paksun puun runkoon oli jäänyt jumiin iso lehmää muistuttava taideteos. Tytöillä alkoi päivän purnausvaihe. Minusta lämpötila oli juuri täydellinen, vähän yli 20 astetta, tytöt valittivat kuumuutta.

Arkipäivänä alue oli hiljainen, mutta yksi ravintola satamassa oli auki. Tytöillä oli jo nälkä ja Berth-ravintola oli kivalla paikalla ja maisemalla, joten menimme lounaalle. Minä ja Antti päädyimme steak sandwichiin, tytöt jakoivat frittikanaa ja ranskalaisia sisältävän lasten aterian. Tyttöjen ateria oli kunnon kokoinen ja yhdessä he jaksoivat sen juuri ja juuri. Pienellä maanittelulla he tyhjensivät lautasen viimeisiä kanapaloja myöten. Koko perheen ateria kustansi 70 aud (43 €) eli masut saatiin täyteen hyvällä hintalaatusuhteella.

Port Melbourne

Kun halusimme suunnata vähän kauemmaksi keskustasta, meidän piti selvitellä ratikalla matkustamista ydinkeskustan free zonen ulkopuolella. Se vähän ahdisti molempia, koska se oli tehty kovin monimutkaiseksi. Siihen tarvitsi joko Myki-kortin tai Myki-sovelluksen. Yritimme ensin toimia puhelimella ja myki-sovelluksella, mutta se osoittautui liian vaikeaksi. Lähdimme sitten vain liikkeelle, menimme 7eleveniin ostamaan myki-kortit jokaiselle. Halusimme matkustaa niillä kolme matkaa, mutta myyjä ei osannut kertoa tarkkaan kuinka paljon rahaa korteille silloin piti ladata, me puolestamme emme tienneet kuinka paljon yksi matkaa veloittaa tarkalleen, koska emme olleet löytäneet tietoa mistään. Saimme kuitenkin ladattua jokaiselle tarpeellisen määrän, myöhemmin selvisi, että sinne oli ladattu hiukan liikaa. 68 Audia (42 €) koko perheen kolmesta ratikkamatkasta tuntui suurelta summalta.

Ratikka 109 lähti Collinsilta keskustan kautta etelään. Se oli uusi sujuvasti kulkeva ratikka, ei rämisevä antiikkiratikka, niin kuin ydinkeskustaa kiertävä 35. Matkustimme päättärille Port Melbourneen asti, noin 15 minuutin matkan. Matkalla alkoi sataa kovasti ja retkemme Port Melbourneen vaikutti epäilyttävältä. Säätiedotukseen ei ollut luottamista. Matkassa kuitenkin oltiin. Perillä hipsimme rankkasateessa äkkiä suojaan Pier-alueen Mr. Hobson -ravintolaan. Siellä pizzat maksoivat alle 20 Aud, joten päätimme mennä aikaiselle lounaalle. Meat lovers – ja BBQ Chicken -pizzoista riitti kaikille, kun tytöt keskittyivät pizzan kuoriin ja kinkun palasiin. Sade loppui ja pilvipeite alkoi rakoilla. Näytti siltä, että pääsisimme sittenkin kävelemään rantakadulle.

Rannan kerros- ja rivitaloista oli näkymät satamaan ja merelle. Rantatie oli viihtyisä kaareva ja kivetty kävelytie. Kävelimme Princess Pierille. Siellä oli vanha puinen satamarakennus ja laiturin päässä loputon määrä merestä sojottavia tolppia säntillisisssä riveissä. Mittaa niillä oli seitsemästä 21 metriin. Jäljellä oli 380 metriä tolppariviä merkitsemässä sitä pituutta, mikä laiturilla oli alun perin ollut. Juuri tältä laiturilta Australiasta lähti joukkoja laivalla taistelemaan molempiin maailman sotiin. Ensimmäisen maailmansodan loppuessa saapuvat Anzacit (Australian and New Zealand army corps) kotiutuivat tälle laiturille. Toisessa maailman sodassa, jossa Japani oli mukana, sota tuli fyysisesti paljon lähemmäs Australiaa. USA ja Australia taistelivat yhteistyössä ja Port Melbournella oli tärkeä rooli sotajoukkojen varusteiden ja ruokatarvikkeiden välityspaikkana.

Hiljaisella laiturilla oli kalastajia. Tolppien päässä viihtyivät linnut ja kuivuneet meritähdet. Jatkoimme matkaamme takaisin päin rantakatua talojen arkkitehtuuria ja silmää hiveleviä parvekkeiden kaarevia muotoja ihaillen. Mila ihmetteli, kuinka jaksamme katsella taloja. Kävimme isolla rannalla, joka oli simpukkarouheen päällystämää hienoa hiekkaa. Tytöt löysivät sieltä mieleisiä simpukoita. Uimaan meri ei tässä kohtaa houkutellut, vaikka vesi ei ollut käteen kovin kylmää.

Pidimme tytöille pienen TimTam-keksitauon (TimTam-keksit ovat suurta herkkua edelliseltä Aussikäynniltämme) ja suuntasimme takaisin ratikalle. Nopeasti olimme takaisin ydinkeskustassa ja korttelin päässä meidän hotellista.

Maru Koala and Animal Sanctuary

Viimeisenä Melbourne-päivänä aloitimme autovuokrauksen ja auto olisi käytössä koko loppumatkan. Olimme tehneet autovarauksen etukäteen Budgetista ja haimme sen ratikkamatkan päästä Melbournen keskustan eteläpuolelta. Saimme komean katumaasturin, tumman harmaan Subaru Foresterin. Antti oli tyytyväinen, kun pääsi bongaamaan itselleen uuden automerkin ja lisäksi niin hienon auton.

Asetuimme autoon ja tilaa oli ihanasti. Hetken ajatustyön jälkeen laitoimme puhelimen reissunetistä reitin ja lähdimme liikkeelle kovasti keskittyen, vasemman puoleisen liikenteen sekaan. Kun pääsimme taajamasta isolle M1-tielle, Antti sai hengähtää. Ajo vasemmalla puolella sujui taas hyvin ja kaupungin ahtaat kadut oli taas hetkeksi ohitettu. Ajoimme etelään. Eläinpuistoja oli Melbournenkin ympärillä vaikka kuinka monta, mutta minä olin etukäteen valinnut Maru Koala & Animal Sanctuaryn meidän eläinkohteeksemme täällä. Matkaa oli reilu tunti Melbournesta. Pysähdyimme lounastamaan ihan puiston lähettyville palvelukeskittymään ison tien varrelle.

Tytöt olivat odottaneet eläinten tapaamista jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Olin ostanut ennalta sisäänpääsyliput sekä koko perheen koala experienceen klo 3.30 pm. Tiskiltä saimme kipot kengurun ruokaa. Ihan ensiksi tapasimme wombatin, joka kurkisti mökistään ja jolla oli ruokatauko. Sitten osuimme pieneen auditorioon, jossa oli esittelyssä dingo. Opin mm. sen, että dingo ei tuoksu muille eläimille. Eläinhoitajan omat koirat kotona eivät haista dingoa omistajastaan työpäivän jälkeen. Sitten esiteltiin puun rungossa köllivä koala. Hän olikin ensimmäinen koala, jonka tytöt näkivät livenä. Tytöt olivat vähän malttamattomia englannin kielisen selostuksen aikana, kun eivät ymmärtäneet mitään. Antti tulkkasi tytöille, että koalan tumma yläpää ja vaalea alapää toimivat suojaväreinä puussa sekä taivaalta että maasta tuleville uhkille. Tytöt oppivat myös, että koalavauva on syntyessään pienen pavun kokoinen ja viettää elämänsä ensimmäiset viisi kuukautta emon pussissa. Kolmas esiteltävä oli python, joka kiemurteli eläinhoitajan ympärillä.

Jatkoimme esittelyn jälkeen eläinaitauksia. Tytöt pääsivät tutustumaan emuihin, jotka tulivat katselemaan meitä aidan takaa. Menimme isoon kenguruaitaukseen, jossa ruskea ja valkea kenguru olivat heti päivätorkuilla. Aitauksen toisessa laidassa oli hereillä olevat hyppijät, joita muutama lapsi oli jo ruokkimassa. Yksi pieni oli emonsa tississä. Kaikki kengut eivät olleet nälkäisiä, mutta sellaisiakin löytyi, joille meidän antamat herkut maistuivat. Tytöt jatkoivat kengujen syöttämistä, kun kolme nälkäistä löytyi vielä puun varjosta kuvauksellisesti tönöttämästä.

Ruokapurkit tyhjinä poistuimme kenguruaitauksesta. Viereisessä aitauksessa Tasmanian paholaisella oli lounaana rotta. Koala experience alkoi ja ensimmäiseksi pääsimme tapaamaan viisivuotiaan Gracen, jonka masun puolella kiinni oli puolivuotias pentu. Pienokainen oli juuri alkanut tutustua pussin ulkopuoliseen elämään. Eläinhoitaja ohjasi silittämään koalia selästä ja tytöt noudattivat ohjetta hienosti. Melkein kaikki koalat täällä olivat saaneet nimensä eri eukalyptuslajien mukaan.

Seuraavassa aitauksessa asusteli kolme tyttökoalaa, 2-vuotias Ruby, 3-vuotias Nicki ja hänen tyttärensä 11 kuukauden ikäinen Kya. Kya oli omassa puussaan ja selvästi muita pienempi. Näitäkin pääsimme silittämään ja rapsuttamaan. Yksi oli sen verran korkealla, että iskää tarvittiin nostamaan tyttöjä silityspuuhiin.

Kolmannessa aitauksessa meitä odotti 4-vuotias Coral. Hänelle sai antaa eukalyptusta. Lapsille oli koroke, jotta he pääsivät paremmin koalan korkeudelle. Olimme saaneet hypistellä montaa koalaa. Toivottavasti tästä jäi tytöille kiva muisto ensimmäisestä koalakohtaamisesta.

Vietimme Melbournessa viisi kokonaista päivää. Ne riittivät tällä kertaa hyvin, mutta jos tulemme tänne vielä, niin varmasti nähtävää riittää.