Mila ja mummi olivat käyneet aamiaisella kun me muut olimme heräilemässä. Aava oli valvottanut meitä yöllä ja siksi nukuimme tänä aamuna jopa puoli yhdeksään. Siiten pääsimmekin nauttimaan aamiaista kahdestaan kun veimme Aavankin mummille aamuimujen jälkeen. Se oli luksusta. Ei syömisestä kiukuttelevaa Milaa eikä sylissä venkoilevaa Aavaa. Nautin pannareita paistetun banaanin ja tuoreiden ananaspalojen kanssa.
Aamu oli ollut sateinen, voimakkaita sadekuuroja oli ehtinyt tulla jo monta. Se ei saanut haitata suunnitelmia. Kävimme pakkaamassa tavarat ja otimme Aavan reppuun. Mila pääsi viettämään mummin kansa kahdestaan allaspäivää. Me ajoimme taxilla noin vartin matkan La Fortuna -putoukselle. Kyydillä oli kiinteä turistihinta, 15 $. Sisäänpääsy oli 18 $. Sade oli taas kerran hellittänyt. Oli hyvä sää lähteä kiputtelemaan alas portaita sademetsässä. Sitä ennen näimme vilauksen putouksesta näköalapaikalla. Aava nukahti melkein heti reppuun ja oli mukava reppumatkustaja. Portaita alas putouksen altaalle oli 500 askelmaa. Ilma oli tänäänkin mukavasti viileämpi, joten pahaa hikeä ei tullut. Olimme alhaalla noin vartissa.
La Fortuna putosi komeana, runsaana ja äänekkäänä. Se oli vesimäärältään reilusti isompi kuin Tahitin lempiputouksemme. Muutamat fotot lookoutilla ja sitten uimaan. Vesiallasta ympäröivät isot kiviröykkiöt. Aavan kanssa sinne ei ollut asiaa, joten kävimme vuorotellen. Vesikengillä olimme jo vanhoja tekijöitä liukkailla putouskivillä. Vesi oli sopivan raikasta, sinne oli kiva pulahtaa. Putous aiheutti melkoiset aallot suhteellisen pieneen altaaseen, mikä toi haastetta uimiseen. Kuvaamista sen sijaan hankaloitti muut turistit. Siitä huolimatta putous oli hienompi kuin olimme kuvitelleet. Siellä saimme lillua raikkaassa vedessä sademetsän kohotessa joka puolella ympärillämme.
Meille oli neuvottu toinen paikka putouksen alajuoksulla, joka olisi vauvan kanssa kiva. Laskeuduimme vielä yhdet portaat ja saavuimme pienelle hiekkarannalle putouksesta alkavalle joelle, jossa ui kaloja. Sieltä näkyi myös hienosti putoukseen. Siinä oli kiva fiilistellä ja pääsimme nauttimaan vedestä ja maisemasta yhdessä. Aava pääsi veteen vaippasiltaan ja innostui polskimaan. Tämä oli pieni pala paratiisia. Tottakai muistot veivät meidät välillä viime kesään Tahitille, jossa nautimme ihanasta putouksesta Milan ja vielä masussa asuvan Aavan kanssa.
Sää suosi meitä ihmeellisen hyvin. Vasta paluumatkalla portaita ylös alkoi sataa. Parin pienen hengähdystauon kanssa ylös kipuaminen sujui näppärästi ja nopeasti. Aava oli nauttinut täysin siemauksin retkestä, nyt oli taas reppu-unien aika. Sade innostui rankaksi kun pääsimme ylös. Sadetta oli kiva pitää souvenirshopissa. Sade kesti pitkään, mutta ei haitannut. Päivän retki oli tehty ilman sateen tuomia lisähaasteita, kuten järkkäkameran suojaamista.
Iltapäivällä Aava pääsi myös mummille hoitoon, kun me menimme kahdestaan allasravintolaan lounaalle. Valitsimme kana-BBQ-pizzat. Sadetta riitti edelleen voimakkaina ryöpytyksinä. Vieressä oleva höyryä nostava yli 30 asteinen baariallas houkutteli sateen viilentäessä paljasta ihoa. Sinne päästiin kunhan pizzat oli syöty. Pimeä ehti tulla. Parin vesiliukumäkilaskun jälkeen menimme pariskuntaboksiin poreilemaan.
