Nähtävyyksillä Wienissä

Palatseja

Wienistä löytyy jos jonkinmoista palatsia ja palatsipuistoa ihailtavaksi. Etukäteen olin valinnut kaksi, joista itse asiassa kävimmekin vain toisessa. Belvederen barokkityylinen palatsi ja puutarha on Unescon maailmanperintökohde. Prinssi Eugene of Savoy (1663-1736) rakennutti palatsin kesäasunnokseen. Tuohon aikaan Wienissä rakennettiin paljon, se oli imperiaalinen keskus ja Habsburgin dynastian kotipaikka. Nykyään palatsissa säilytetään Itävallan arvokkaimpia taidekokoelmia. Belvedere koostuu ylemmästä ja alemmasta palatsista, joista ylempi on näyttävämpi, kuuluisampi ja kerää suuret määrät turisteja.

Me suunnistimme Belvedereen hääpäivänämme metrolla ja bussilla, koska se sijaitsee ydinkeskustan ulkopuolella. Pelkäsimme ryysistä kesäpäivänä, mutta ihmisiä ei onneksi ollut häiritsevän paljon. Lipunmyyntiin tarvitsi jonottaa vain pari minuuttia ja koko perhe pääsi sisään 45 eurolla. Palatsin pihaa ja nurmikkoaluetta reunustivat naisleijonapatsaat. Niillä oli naisen pää ja leijonan muu keho. Erityisesti minä ja Aava ihastuimme niihin. Aava ehti kiivetä jo yhden selkään ratsastamaan meidän huomaamattamme.

Sisällä lapset saivat palatsin taideteoksiin liittyvän tehtävän. Se oli saksaksi ja Antti suomensi sitä kohta kohdalta. Kiipesimme hienot kiviportaat ylös ja aloitimme palatsin keskeltä Marmorisalista. Ikkunasta oli näkymä palatsin pihalle. Etenimme seuraaviin huoneisiin, joiden seinillä olevat taulut oli jaettu teemoittain eri elämänalueisiin, esim. perheeseen tai sotaan. Minä ja tytöt pitkissä samismekoissamme herätimme mukavasti huomiota. Jotkut tädit tulivat ihan kehumaan. Kohteliaisuuksia oli kiva kuulla erityisesti hääpäivänä.

Pian tulimme Palatsin kuuluisimman taideteoksen luo. Gustav Klimtin The Kiss oli komeana kultaisissa kehyksissään edessään sankka joukko kuvaamassa. Hetken kärsivällisyyden jälkeen pääsimme itsekin lähemmäs. Lasten tehtävässä piti valita vaihtoehdoista, mitä kaikkia materiaaleja teoksessa on käytetty, mm. kultaa ja hopeaa. Tytöt tykkäsivät tehdä iskän kanssa palatsitehtävää ja pysyivät siten tyytyväisinä. Minä bongailin mieleisiä tauluja. Joitakin patsaita oli myös näytillä, mm. Theodor Friedlin valkoinen marmoripatsas, Cupid and Psyche. Upea portaikko marmorisaliin ja pylväissä olevat marmoriset lapsipatsaat olivat myös upeita.

Onnistuneen palatsikierroksen jälkeen menimme palatsin pihalle. Alempana pihalla on hieno vesiputous. Jos suuntaa kohti alempaa Belvedereä, pääsee pieneen pensaslabyrinttiin ja alemman Belvederen portista ulos. Sieltä suuntasimme bussilla keskustaan ja kohti muita hääpäivämme rientoja.

Toisena päivänä oli kohteena Hofburgin palatsikompleksi, joka sijaitsee aivan keskustassa. Siitä huolimatta Hofburgiin tutustuminen jäi meillä kesken osittain loppumatkan sateiden vuoksi. Habsburgin kuninkaalliset asuivat palatsissa yli 600 vuotta. Nykyään sinne on perustettu useita museoita ja Itävallan liittopresidentin virka-asunto. Keskiajalta 1900-luvulle asti rakennettu palatsien kokonaisuus pitää sisällään monia tyylisuuntia gotiikasta jugendiin. Alueella on myös isot viihtyisät puistot. Hofburg on niin ikään Unescon maailmanperintökohde.

Palatsialueen kuuluisimmat museot ovat Keisarinna Sissin museo ja Kuninkaallinen aarrekammio. Jälkimmäisessä kävimme. Lapset olivat ilmaisia, me maksoimme yhteensä 36 €. Esillä museossa on kaksi imperialistisen ajan kruunua, kahdeksankulmainen kruunu, jota Rooman imperiumin keisarit käyttivät ja Keisari Rudolf II:n (1552-1612) kruunu. Keisarillisia viittoja, kuten punainen kultakirjailtu kruunajaisviitta, oli vitriineissään sekä Rooman kuninkaan kehto, jonka päässä vartioi kultainen lintu. Jalokivihuoneessa Mila bongasi vitriinistä opaalikorukokoelman. Aava tykkäsi isosta jadekimpaleesta ja rubiinikorukokoelmasta.

Klassista musiikkia

Wienin Stadtparkissa (keskuspuistossa) sijaitsee, ehkä kaupungin kuuluisin patsas, kultainen Johann Strauss monument. Strauss nuorempi eli ja sävelsi 1800-luvulla Wienissä, mm. useita tanssi- ja marssikappaleita. Johann Strauss monumentti on Edmund Helmerin vuonna 1921 pystyttämä patsas. Fiilistelimme Johann Straussin musiikkia niinkin paljon, että hääpäivänämme tanssimme hotellihuoneessa valssia ”Under schönen blauen Donaun” tahtiin tytöt onnistuneesti iskää ja äitiä matkien.

Prater – Huvipuistoilua

Lähellä keskustaa, parin metropysäkin päässä, on Wienin huvipuisto. Sisäänpääsymaksua alueelle ei ole. Laitteet maksavat erikseen ja hinnat vaihtelevat. Jokaisen laitteen luona on oma kioskinsa, jossa hurvittelukyyti maksetaan. Täällä lähes joka paikassa kävi vain käteinen. Laitteet ovat yksityisomistuksissa. Toisaalta hyvä systeemi parin tunnin käyntiä ajatellen, mutta toisaalta punnitsemista tuli jatkuvasti, että mihin mennään ja kuinka paljon mikäkin laite maksaa. Koko päivän hauskuudesta olisi tullut iso lasku.

Kiertelimme ensin, katselimme mitä kaikkea huvipuisto tarjosi. Prater Tower, yksi maailman korkeimmista keinukaruselleista, nousi noin 117 metrin korkeuteen ja näytti järjettömän uhkarohkealta. Tytöt kävivät pyörivissä lentokoneissa, jotka kohoilivat sopivalle korkeudelle. Pyörivät Sombrerot olisivat myös kiinnostaneet, mutta Aava oli liian nuori menemään siihen ilman aikuista. Nuori torvisoittokunta piti paraatia, jota oli mukava kuunnella. Wienin kuuluisa maailmanpyörä olisi kustantanut koko perheeltä 36 €. Se ei innostanut tyttöjä, koska oli niin ”hidas” eikä Anttia miellyttänyt hinta. Se siis jäi välistä, vaikka minä olisin sinne halunnut katselemaan maisemia. Sen sijaan minä menin Aavan kanssa paikalliseen Tukkijokeen. Mila halusi hiirivuoristorataan. Nyt oli iskän vuoro mennä kaveriksi. Lähtiessä jäimme hetkeksi vielä katsomaan aivan sairasta pareina tehtävää roikkumista vaijereiden varassa kymmenien metrien korkeudessa pää alaspäin pyörien. Ihmettelimme missä näiden ihmisten itsesuojeluvaistot olivat.

Kaupunkiuintia

Donauinsel on 1900-luvun lopulla tulvasuojaksi rakennettu 21 km pitkä tekosaari, jossa riittää ulkoilureittejä ja uimapaikkoja Tonavaan. Sinne on helppo pääsy metrolla. Tuo päivä oli matkan kuumin, jopa 35 astetta, joten onneksi ihan metroaseman vieressä oli kohteemme Copa Beach. Se ei ole mikään varsinainen biitsi, mutta Tonavaan oli rakennettu laitureita ja ponttoneita, joista pystyi mennä uimaan. Pienet ”hiekkarantaslotit” aurinkotuoleineen kaunistivat miljöötä. Joki oli uimareiden lisäksi myös joutsenten suosiossa. Niitä oli rannassa ja kauempana, heistä kertoi myös siellä täällä kelluvat pienet pökäleet.

Alueella on muutama ravintola ja biitsibaari. Menimme kreikkalaiseen ravintolaan lounaalle. Tytöille maistui kana-schnitzel erinomaisesti. Lisäkkeenä tullut valkosipulileipä oli myös herkkua. Kaikki antoivat aterialle 9/10 pistettä. Tytöt saivat vielä yllärijälkkäriksi muhkeat melonipalat. Laskua saimme odottaa kuitenkin yli puoli tuntia.

Tavoitteena oli mennä vessaan vaihtamaan vaatteet, mutta bajamajavessa oli lukossa. Koko ”biitsialueelta” ei löytynyt vessaa, kylmä suihku vain tuli kontista. Mila meni iskän kanssa puskapissalle, kun minä ja Aava vaihdoimme biksut rantabaarin luomassa varjossa. Minä ja Aava menimme pulahtamaan Tonavaan. Tulipa bongattua meille molemmille uusi joki, jossa uitu ja vieläpä 2800 kilometriä pitkä.