Colombo – Sri Lankan eloisa pääkaupunki

Saavuimme Colomboon illalla, Colombo Fortin juna-asemalle. Taximatkalla hotelliin näin eri väreissä loistavan Lotus Towerin, olimme tulleet suurkaupunkiin. Me majoituimme keskustan Cinnamon Red -hotelliin, joka houkutteli pirteän punaisilla sisustusyksityiskohdilla ja 26. kerroksessa olevalla kattoterassin uima-altaalla. Cinnamon-hotelleja on täällä useita ja ainakin tämän meidän hotellin perusteella sanoisin, että erittäin tasokas 4 tähden hotelliketju.

Vietimme Colombossa kolme viimeistä päivää. Halusimme katsella pari nähtävyyttä, mutta pääpaino oli viikonloppushoppailulla ja uima-altaassa nauttimisella ennen kotiin lähtöä. Olin tsekannut etukäteen kaksi ostoskeskusta, toisen kävelymatkan päässä hotellista, joissa voisimme käydä. Lisäksi olin jo puoli vuotta sitten tutustunut netissä Ceylon Artisans -nimiseen koruliikkeeseen ja varsinkin sen sateenkaarisafiireihin. Se on Mustafa Abidin vuonna 2019 perustama luksuskoruyritys. Aluksi hän teki kaiken itse, nykyään mukana on joukko käsityötaiteilijoita. Materiaalit hän etsii Sri Lankasta. Sateenkaarisafiirit olivat kiinnittäneet minun huomioni tämän yrityksen nettisivuilla ja siksi olin päätynyt tähän liikkeeseen. Tämä olikin ensimmäinen kohteemme Colombossa, kun heräsimme aurinkoiseen viikonloppuun pilvenpiirtäjähotellimme 12. kerroksessa. Kun astuimme ulos hotellista, ei tarvinnut paria sekuntia kauempaa odottaa, kun eräs tuktuk-kuski oli jo valmiina tarjoamassa palveluitaan. Kerroin mihin olemme menossa, minulla oli tarkka osoitekin.

Kuljettajamme tarjoutui viemään meitä myös muualle korukauppoihin. Hän kuulemma tiesi hyviä liikkeitä. Aavistelin, että hänellä saattaa olla diili joidenkin koruliikkeiden kanssa ja saa ehkä bonusta, jos tuo asiakkaita heille. Minä pysyin omassa suunnitelmassani. Kuljettaja tarjoutui soittamaan kauppaan ja varmistamaan sen aukiolon. Myöhemmin minulle selvisi, että hän oli soittanut ja kysynyt saako jonkun prosenttiosuuden hinnasta jos tuo ostavan asiakkaan.

Koruliike oli pieni, kerrostalon toisessa kerroksessa. Siellä oli erittäin sympaattinen vastaanotto. Isolla TV-ruudulla pyöri kuvia heidän koruistaan. Nuori naismyyjä tuli heti palvelemaan meitä. Valikoima oli pieni, mutta kaunis. Tarvitsi vilkaista vain hetki ja löysin suosikkini. Halusimme katsoa korua myös Milalle. Myyjä toi näytille pari timanttikorua, joista Mila ihastui heti toiseen. Se oli timanttinen viisiterälehtinen kukka. Mila hali sitä niin kuin, pientä korua nyt voi halia. Se oli todella nätti Milan kaulassa, ihan kuin hänelle tehty. Päätökset oli tehty. Paikalle tuli myös Mustafa, liikkeen omistaja, kertomaan pienestä yrityksestään ja laajentamissuunnitelmistaan. Huolellisen valmistelun jälkeen saimme korumme hienojen kultaisten painettujen sertifikaattikorttien kanssa. Lopuksi Mustafa halusi vielä tyytyväisten asiakkaiden kanssa yhteiskuvaan. Minulla oli ollut sama mielessä, kun kerrankin saan tavata myös korukaupan omistajan. Toki halusin kuvaan myös mukavan myyjämme.

Me lähdimme koruostoksilta onnellisina ja näytti siltä, että teimme myös myyjämme ja Mustafan hyvin tyytyväisiksi. Tuk-kuskimme odotteli meitä edelleen, vaikka olin maksanut tulomatkamme jo. Emme olleet siis velvoittaneet häntä odottamaan meitä. Kun sanoin hänelle, että palaamme nyt vain hotelliin emmekä lähde muihin korukauppoihin tai hänen mainostamalleen sightseeing-kierrokselle, niin hän lähti aika nopeaa vauhtia ajamaan. Ihan kuin hän olisi osoittanut mieltä, ettemme osta häneltä lisää palveluita.

Shoppailujen lomassa piti myös tutustua vähän nähtävyyksiinkin. Colombon ehkä kuuluisin temppeli oli hotellistamme vain kilometrin päässä. Sinne kävellessä monta tuktuk-kuskia ehti kysellä, tulisimmeko kyytiin. Alkoi tuntua siltä, että kun valkoinen nainen astuu hotellista ulos tai kävelee kadulla, hänelle kannattaa heti tarjota kyytiä. Hyvää siinä oli se, että aina sai kyydin nopeasti, kun sitä tarvitsi. Mutta sai siitä sitten kieltäytyäkin lukemattomia kertoja, kun sitä ei tarvinnut.

Menimme Gangaramayan temppeliin, joka on sekoitus Sri Lankalaista, Kiinalaista, Intialaista ja Thai-designia. Temppeli koostuu useasta rakennuksesta ja toimii myös kulttuurikeskuksena, kirjastona ja museona. Sisään maksoi 400 rupiaa, lapset olivat temppeleissä ilmaisia täälläkin. Mila valitsi meidän sandaaleille sopivan lootan. Hän oli jo oppinut, että kengät riisutaan, kun menemme temppeliin. Temppeli tosiaan näytti enemmänkin täydeltä museolta tai antiikkikaupalta, kuin pyhältä temppeliltä. Mila nauroi, kun Buddha-patsaiden joukosta löytyi naku poikapatsas.

Valkoinen marmoribuddha oli sisäpihalla, oman katoksen alla. Hänen eteensä tuotiin kukkalahjuksia. Viimeinen temppelialueen talo näyttikin sitten temppeliltä. Siellä ei ollut liikaa ”rojua”, vain taas kerran monta Buddhaa ja patsaina myös Buddhia palvovia naisia. Mila alkoi olla totaalisen kyllästynyt Buddhiin ja lupasin, että tämä on viimeinen temppeli tällä matkalla.

Temppelistä jatkoimme noin 100 metrin päässä olevaan Colombo City Centre -ostoskeskukseen. Tässä vaiheessa opimme, että moniin paikkoihin täällä on läpivalaisuturvatarkastus sisälle mennessä. Meidän hotellissa on, samoin ostoskeskuksissa. Masumme alkoi toivoa lounasta, koska aamiaisemme oli ollut vain voileipäkeksiä ja jugua. Yläkerrasta löytyi Pizza Hut ja päätimme mennä siihen. Täydessä ravintolassa saimme kohta hyvän pöydän itsellemme ja pienille kanapannupizzoille, jotka tilasin. Tämä maittoi Milallekin hyvin. Hän jaksoi kokonaan omansa. Nautimme nyt ihan hyvällä omalla tunnolla pizzaa kahden viikon paikallisen ruuan syömisen jälkeen.

Muutamassa vaatekaupassa käynnin jälkeen Mila onnistui manipuloimaan minut ostamaan hänelle pienen kipon mansikkajätskiä, kun sanoin, että menemme vielä yhteen temppelinähtävyyteen. Ehkä se oli reilua, olinhan juuri luvannut, että temppelit on tältä matkalta käyty.

Colombon kauneimmaksi nähtävyydeksi sanotaan Seema Malakaya Meditation Centreä, joka on keskustan Beira-järvellä sijaitseva Buddha-patsaiden ympäröimä meditointipaviljonki. Geoffrey Bawa, Sri Lankan kuuluisin arkkitehti, on suunnitellut paviljongin. Se oli aivan ostoskeskusta vastapäätä ja sinne pääsi samalla lipulla, kuin Gangaramayaan, kun meni samana päivänä. Seema Malakaya on osa Gangaramayan temppeliä. Paviljonkiin johtaa matala silta ja se on rakennettu järven päälle. Siellä todella oli taas lisää Buddhia Milalle, joka ei enää suostunut kuvaan yhdenkään sellaisen kanssa. Enpä voinut häntä pakottaa, pääasia, että hän antoi minun kierrellä rauhassa siellä sen lyhyen ajan. Pientä järveä ympäröi Colombon keskusta, jonka vuoksi paviljongista saa kivoja kaupunkikuvia järvimaiseman kanssa.

Ehdimme hyvin vielä valoisalla hotellin ylimpään kerrokseen altaaseen. Sieltä oli hienot näkymät keskustaan, Lotustorniin ja myös merelle. Mila ylsi juuri pohjaan joka kohdassa. Tämä oli kerrassaan mukava paikka olla. Aurinko laski täysin pilvettömältä taivaalta mereen.

Toisena Colombo-päivänämme menimme hotellin aamiaiselle, jolla oli hintaa noin 10 € (Milalle puolikas siitä). Onneksi Mila ei ollut saanut munakokkelikammoa sen jälkeen, kun oksensi ne viimeksi ulos taxissa. Tänään munakokkeli maistui taas hyvin. Hedelmissä hän oli taas vesimelonilinjalla.   

Otimme hotellin edestä tuktukin. Se oli Milan lemppari, sillä sisustus oli avaruusteemainen. Pyysimme Lotus Towerille. Tämäkin kaveri alkoi heti kaupata sightseeing-kierrostaan. Meillä oli kuitenkin suunnitelmana vain torni ja kaupungin hienoin ostoskeskus. Tornille tuktukilla meni alle vartin verran. Sellaisesta matkasta saa täällä pulittaa noin 500-700 rupiaa eli noin 1,8 €. Lipunmyyntipiste on Lotus Towerin aukiolla suihkulähteiden vieressä. Aikuisen lippu oli 6000 rupiaa (noin 22 €), lapsen 3000 (noin 11 €). Täällä myös oli laukkujen ja ihmisten läpivalaisu sisälle mennessä.

Lotus Tower on 351 metriä korkea, eteläisen Aasian korkein itseään kannatteleva torni. Muista eteläisen Aasian korkeista rakennuksista esim. Kuala Lumpurin Petronas Twin Towers on 450 metriä korkea kaksoispilvenpiirtäjä. Se kilpailee muiden rakennusten kanssa ja on siten eri kategoriaa kuin tornit. Sen sijaan Aucklandin Sky Tower, jossa Mila kävi 2-vuotiaana, on 328 metriä korkea eli vähän matalampi kuin Lotustorni. Lotus Tower on melko nuori torni, se on rakennettu ja valmistunut Colombon suuremman Beira-järven rannalle vuonna 2019 ja avattiin vasta 3 vuotta sitten. Nimensä mukaisesti lootuskukka on inspiroinut tornin suunnittelua. Lootus symboloi Sri Lankassa puhtautta ja maan kukoistavaa kehitystä. Olen käynyt monissa korkeissa rakennuksissa ja torneissa, mutta tämä oli varmasti yksi kauneimpia varsinkin yöllä, kun lootuskukka loistaa eri väreissä.

Korkealle vievään hissiin pääsimme saman tien ilman jonotuksia. Ylhäällä saavuimme ulkoilmatasanteelle ja huomasimme olevamme aivan lotuskukan yläosassa katselemassa maisemia Colomboon ja merelle. Ylhäälläkään ei porukkaa ollut tungokseen asti. Keskustan pienet Beira-järvet kevensivät mukavasti kaupunkimaisemaa, jossa on pilvenpiirtäjiä ja paljon myös matalampia taloja.

Kun tulimme alas, meidät ohjattiin vielä interaktiiviseen Pixel Bloom -taidehuoneeseen, joka kuului lippuun. Minulta olisi se mennyt aivan ohi. Pixel-huoneissa oli seinän kokoiset valkokankaat. Katsoimme ensin animaation Sri Lankan siirtomaa-ajasta. Milakin jaksoi katsoa englanninkielisen teoksen, kun se oli mielenkiintoisesti animoitu. Seuraavissa huoneissa pääsimme nauttimaan värien leikistä. Saimme valkokankaalla siivet, eri nappuloihin lattiassa astumalla viidakkoon ilmestyi norsu, apina, papukaija tai leopardi. Viimeisessä huoneessa kuvasimme toisiamme eri värien sateessa.

Tuktuk-kuskimme oli vielä paikalla ja saimme häneltä kyydin One Galle Face -ostoskeskukseen merenrantaan. Hän olisi mielellään sopinut seuraavia kyytitreffejä, mutta enpä yhtään tiennyt, kuinka kauan olemme shoppailemassa. Turvatarkastuksen läpi ja viileään ostoskeskukseen loppupäiväksi. Ensimmäisestä kerroksesta löytyi suurin osa koruliikkeistä. Milalla oli etsinnöissä leikkipaikka. Neljännessä kerroksessa sellainen tuli vastaan ja Mila pomppi ja laski liukumäkeä pomppulinnassa 500 rupialla. Samassa kerroksessa oli muitakin lasten juttuja, kuten karkkikauppa, lelukauppoja ja lasten vaatekauppoja. Yläkerrassa viidennessä kerroksessa oli pasta- ja pizzaravintolat, lounaalle menimme kuitenkin alakerran Food courtiin. Sieltä valikoitui KFC. Luulin, että ateriaan kuului ranskalaiset. Tarjottimelta löytyi kuitenkin kaksi kanahampparia ja oletetuista ranupusseista friteeratut kanat. Se ei Milaa haitannut ja hän popsi mielellään molemmat kanat. Minulle jäi hampparit.

Jatkoimme masut täysinä shoppailemaan. Kirjakaupassa Milaa viihdytti TV:stä tuleva Tom & Jerry. Kaikki vaatteet, joita shoppailimme, olivat täälläkin aika halpoja. Minulle pari kymppiä mekosta on halpa. Globaaleja vaatemerkkejä tunnistin vähän. Billabongit, Roxyt ja Quiksilverit puuttuivat täältä kokonaan. Sen sijaan oli Vero Moda. Odel on tavaratalon tapainen, josta löytyy mm. perusvaatetta.

Ostoskeskusta vastapäätä on One Galle urbaani ranta-alue. Pieni hiekkaranta oli myös, mutta se ei houkutellut. Enemmänkin iso nurmikkoalue kutsui viettämään aikaa ja ehkä pelailemaankin jotain. Pienissä kojuissa myytiin lapsille rantaleluja, leijoja ja isoja saippuakuplaputkiloita. Mila sai kokeilla isoja kuplia ja ostin saman tien, koska oli niin halpaa. Pari paikallista lasta innostui Milan jättikuplista ja tulivat hyppimään ja poksauttelemaan niitä. Paikallisia ruokakojuja löytyy myös. Sellaisesta ostimme illaksi tuoreet naanit meille. Kun oli aika ottaa tuktuk hotelliin, se onnistui muutamassa sekunnissa.

Viimeisen illan kunniaksi menimme allaskerroksen periaatteessa K18-terassille. Kysyin saako lapsi tulla eikä siihen ollut mitään estettä aikuisen kanssa. Musiikki soi ja DJ sääteli sitä kuin yökerhossa. Lotustorni loisti tännekin. Valaistut pienet puut jättiruukuissa, olivat hieno sisustuselementti. Minä tilasin itselleni mansikkamojiton ja Mila sai hedelmämehun. Kohta kuitenkin vaikutti enemmän siltä, että Mila olisi juonut minun mojitoni, sillä häntä tanssitti ja sekoilutti kovasti. Yökerho taisi olla hänen makuunsa. Lähdimme sieltä kuitenkin ”lasten” aikaan hotellihuoneeseen klo 21.

Meillä oli jäljellä enää lähtöpäivä. Lentomme Dohan kautta Suomeen lähtisi vasta seuraavana yönä klo 3.30. joten meillä oli koko päivä aikaa. Huoneen luovutus oli tälläkin kertaa onneksi vasta klo 12, joten ehdimme hyvin aamu-uinnille ja Milan uimaharjoitteluille melkein tyhjässä altaassa. Parin tunnin pulikoimisen jälkeen emme kuitenkaan olisi millään halunneet hyvästellä tätä meidän kokemuksemme mukaan top 10:een noussutta kattoallasta.  Seuraava mukava kattoallas olisi hamassa tulevaisuudessa.

Hyvästelimme huoneemme laukkuinemme tasan klo 12. Check-outin jälkeen olimme ”kodittomia”, kunnes omaan kotiin pääsisimme. Istuimme ensin respan mukaville sohville läppärihommiin. Iltapäivällä jätimme laukkumme alakerran laukkuhuoneeseen ”bilettämään muiden omistajiaan odottavien laukkujen kanssa”, niin kuin Mila sanoi. Olin luvannut Milalle temppelittömän päivän ja itselleni hikoilemattoman päivän, joten ainoa hyvä paikka viettää päivä oli eilinen shopping center One Galle. Sinne siis tuktukilla viettämään aikaa.

Minun oli ostettava itselleni pitkähihainen paita kotimatkaa varten. Olin kaksi päivää sitten pessyt ainoan pitkähihaisen lämpimän paitani, mutta se oli edelleen märkä, siitäkin huolimatta, ettei meidän hotellihuoneemme tuntunut mitenkään kostealta. Milalle löytyi taas pomppulinna. 500 rupialla hän meni sinne pitämään hauskaa. Vanhemmille oli mukava amfiteatterimainen portaikko, jossa istua. Eräs mies tuli jutulle ja kyseli kaikkea. Lopuksi hän olisi halunnut minulta apua viisumiasioissa. Minun olisi pitänyt lähettää hänelle kutsukirje, jonka avulla hän saisi viisumin Suomeen. Keskustelu loppui pian siihen.

Burger King -aterian jälkeen menimme herkuttelemaan jälkkärillä kakkukahvilaan. Mila valitsi palan mustikkajuustokakkua ja suklaista juustokakkua, jotka söimme puoliksi. Ensimmäisen kerroksen Zam Gems -koruliikkeestä mukaan tarttui vielä pienet sinisafiiri-korvikset vähän niin kuin yhteisiksi meille.

Maleksiminen shopping centerissä jatkui. Basilur teehuoneesta ostin teetä Sri Lankan muotoisessa metallirasiassa. Neljännen kerroksen Empyrean-kahvilassa nautimme mangopirtelöt ja -mojitot. Kivointa siellä oli pyöreä aukko seinässä, johon oli rakennettu pieni ”sohva”, joka oli ympäriltä kukkaköynnöksen koristama.

Aloimme tehdä ajoissa lähtöä hotellille, mutta kävimme vielä Ceylon Spa -kaupassa, joita on täällä joka shopping centerissä. Käteisiä oli vielä ja halusin päästä niistä eroon. Pinkistä ja tuoksujen täyteisestä kaupasta tuli mukaan viimeiset souvenirit. Ilta oli pimentynyt ja oli aika alkaa valmistautua lentokentälle menoon. Viimeistä kertaa tuktukilla hotelliin ja sieltä kohti kotimatkaa.