Kaupungilla Wienissä

Aiemmin jo mainitsin, että liikkuminen metrolla oli kätevää ja edullista. Matkustimme viikon verran rajattomasti, mikä kustansi vain 40 € yhteensä. Lapset liikkuivat julkisilla kesäaikana ilmaiseksi. Joka päivä jonnekin ja sitten illaksi hotelliin uimaan, sellainen oli meidän aikataulumme, jossa kaikki pysyivät tyytyväisinä. Kävimme keskustassa useaan kertaan ja viimeisenä päivänä vielä viimeisillä shoppailuilla tyttöjen kesken.

Vaikka en usein vietä aikaani kahviloissa, niin Wienissä halusin kokea hienot kahvilat kultareunaisine seinäkoristeineen ja kattokruunuineen. Hienoihin kahviloihin kannattaa tehdä varaus, jos haluaa varmistaa sisälle pääsyn tiettynä ajankohtana. Kakkupalat ja kahvit eivät olleet sen tyyriimpiä kuin Suomessa arkisemmissa kahviloissakaan. Jäätelöpallot sai kristallikruunukahvilasta jopa yli puolet edullisemmin kuin Suomessa jäätelökioskista.

Vuonna 1832 Itävallan Prinssi Metternich pyysi kokiltaan jälkiruokaa erikoistilaisuuteen. Kokki kuitenkin sairastui ja häntä tuurasi 16-vuotias oppipoika Franz Sacher. Maailman kuulu suklaakakku sai näin alkunsa ja Wienissä se valmistetaan edelleen Franz Sacherin ohjeen mukaan.

Olen ollut pienestä pitäen Wiener schnitzelin ja Sacherkakun ystävä. Ja kun nyt olimme noiden herkkujen kotikaupungissa, niin pitihän ne täällä alkuperäisinä kokea. Harmiksemme maailmankuulusta Sacher-kahvilasta emme saaneet pöytävarausta (, jonoa oli kahden viikon päähän). Teimme varauksen melkein Sacher-kahvilan viereen, Cafe Gerstneriin. Siellä todella nautimme hienosta kahvilahetkestä kattokruunujen ja kultakirjailtujen koristeiden alla. Tytötkin pitivät kokemuksesta ja valitsivat itselleen maistuvat kakut. Toinen hieno kahvila, jossa kävimme, oli Cafe Demel, kävelykadulla, josta näkyi Hofburgin linnoituksen portille. Sinne pääsimme muutaman minuutin jonotuksella. Sacher-kaupungissa kun olimme, valitsin sielläkin Sacherin. Mila valitsi itselleen erittäin maistuvan passionkakun. Näille kahvilakokemuksille antaisimme kyllä erinomaiset arvostelut sekä miljööstä että makumaailmasta. Niistä sainkin lähteä pienen kahvilakärpäsen puraisemana.

Wiener Schnitzeliä nautimme arkisemmassa ravintolassa. Antti oli bongannut keskustasta Schnitzel One -ravintolan, jossa söimme viimeisenä päivänä. Schnitzelit olivat valtavia, onneksi tilasimme tytöille yhteisen aterian. He jaksoivat juuri ja juuri kahdestaan syödä kokonaisen schnitzelin ranskalaisineen.

Shoppailujen ja kahvilakäyntien lomassa Wienissä kulkee pakostakin Stephansdomin ohi. Katedraali on ulkoa näyttävä ja varsinkin sen katto persoonallisesti rakennettu. Kävin tyttöjen kanssa pikaisesti myös sisällä. Kieltämättä se on upea myös sieltä. Kirkon keskikäytävälle ei kuitenkaan ollut asiaa ilman sisäänpääsymaksua, mikä vähän kummastutti, koska olen tottunut, että kirkoissa saa kulkea vapaasti.

Daniel Swarovski (1862-1956) oli Itävaltalainen lasitaiteilija, jalokivikauppias ja liikemies. Swarovski-myymälöitä näkee ympäri maailmaa, mutta nyt Swarovskin juurilla ollessa käynti ei jäänyt vain ihasteluksi. Wienin keskustassa on jopa kaksi Swarovskin myymälää, jossa kävimme useampaan kertaan katselemassa kristalliesineitä ja -koruja. Varsinkin Aava, joka rakastaa kaikkea kimaltavaa, oli haltioissaan. Harkinnan jälkeen mukaan lähtivät tyttöjen minulle valitsema rannekoru, Pieni Grogu-patsas ja Aavalle pieni nalle, johon hän oli ihastunut ensi näkemällä.

Itävaltalainen koruliike Freywille käyttää koruissaan emalointia yhdistettynä kulta-, hopea- ja timanttikoruihin. Freywillen koruja on valmistettu Itävallassa vuodesta 1951. Eri korusarjat saavat vaikutteita kuuluisien taiteilijoiden teoksista. Freywillen kokoelmassa löytyy korutaidetta mm. Monetin, Vincent van Goghin ja Gustav Klimtin teosten inspiroimana. The Kiss -teoksen inspiroiman uuden korusarjan puolikuuriipus ihastutti minua lopulta eniten.

Gustav Klimtin taiteesta tehtyä matkamuistoa löytyy kaikista souvenirshopeista, mutta on taiteilijalle ihan oma matkamuistomyymäläkin, jossa kävimme. Siellä voi valita haluaako muistoksi Klimtin taidetta esim. mukin, huulipunarasian, taulun, kassin, muistikirjan tai kynttilälyhdyn muodossa.

Löytyyhän Wienistä myös luksusbrändit. Monet niistä ovat keskittyneet ydinkeskustan kaduille, Grabenille ja Kohlmarktille. Ja kun Wienissä ollaan, niin luksusmyymälät eivät ole vain sisältä hienoja. Esim. Louis Vuitton on kauniisti kirjaillussa rakennuksessa, jonka koristepylväitä naispatsaat kannattelevat. Wienin kauppojen työntekijöiden palvelualttius ei yleisesti ottaen ollut aivan priimaa, mutta Louis Vuittonissa sain erinomaista palvelua. Toki luksusputiikissa pitääkin. Nuori naismyyjäni vietti kanssani kaksi tuntia esitellen minulle eri vaihtoehtoja ja pohtien mikä minulle sopisi parhaiten. Samalla sain nauttia kaksi lasillista shampanjaa.

Wienin onnistuu kokemaan edullisesti. Pientä luksusta historiallisesti hienoissa puitteissa oli kuitenkin myös kiva kokea. kaupunkilomamme täytti mukavasti odotuksemme. Ehkä voin jatkossakin sanoa ”kyllä” Euroopan matkoille. Seuraavaksi ajatukset ja suunnitelmat kääntyvät kuitenkin kauemmas.