Kesäiseen Wieniin

Viime vuonna pääsimme jo Euroopan matkailun makuun, kun vietimme viikon Tanskassa. Tänä kesänä Eurooppa valikoitui kohteeksi lähes pakon sanelemana, koska sain kesälle vain 8 lomapäivää. Tämä syy on kuitenkin positiivinen. Nautin normaalista kolmen viikon kesälomasta vakkarityössäni Taysissa, mutta tänä kesänä sain kesätöitä Tampereen yliopiston tutkimusryhmästä. Kesätyöntekijänä minulla on minimimäärä lomapäiviä (8 päivää), mutta saan nyt ensimmäistä kertaa palkkaa toisesta ammatistani, biologina. Erilainen kesä siis meillä, teen kahta osa-aikaista työtä ja lomailen niukasti. Meinasimme jo viettää koko kesän pelkästään Suomessa, mutta pieni maiseman vaihto tekee aina hyvää ja tytöillekin oli tullut luvattua pieni reissu kesällä. Sitä paitsi Antti ja Aava ovat olleet ulkomailla viimeksi vuosi sitten.

Se matkan taustoista. Päädyimme etsimään lennon ja majoituksen osalta edullista viikon kaupunkilomaa Euroopassa. Halvalta ei kuulosta, mutta päädyimme Itävaltaan, Wieniin. Finnairin avioksia hyödyntäen saimme koko perheelle menopaluulennot 800 eurolla. Samalla kun koemme tyypilliseen matkustustapaamme verrattuna erilaisen reissun, niin koko perhe minua lukuun ottamatta saa kuitenkin uuden maapisteen. Lisäksi länsimaisen kulttuurin sydämessä käyminen muistin virkistykseksi tekee minullekin vain hyvää.

Matkalle, vaikka pienelle, oli kiva lähteä tällä kertaa koko perheen voimin. Helsinki-Vantaalle, tai Aavan sanoin ”Finnairin pysäkille” päästyämme tuli fiilis, että juurihan me Milan kanssa täällä olimme. Tunteikas paluu Sri Lankasta vyöryi mieleen. Lomalle lentäminen tuntui tällä kertaa liiankin helpolta. Parin tunnin lennon jälkeen olimme jo perillä.

Hotelliin päätimme kulkea julkisilla, koska matkalaukkuja oli vain kaksi. Wienin lentokentältä on helppo astella juna-aseman pysäkille, mutta siihen selkeys loppui. Raiteelta lähtevä juna oli eri kuin raidenäytöllä. Pääsimme sillä kuitenkin keskustaan, Wien Mitten asemalle, josta jatkoimme 11 euron uber-kyydillä perille hotelliin.

Kotiuduimme Tonavan rannalle, ulkopuolelle Wienin keskustasta. Luksushotellissa asuminen on harvinaista herkkua, mutta tällä kertaa se onnistui Hilton Vienna Waterfrontissa. Hintaa 8 yöllä neljän hengen huoneessa oli 1144 €. Huoneemme oli tavallista tilavampi. Kahden parisängyn lisäksi sieltä löytyi sohva, minulle kirjoituspöytä ja lattialta tilaa jopa tanssia. Maisema oli osittain Tonavalle. Hotellin ravintolassa emme loppujen lopuksi käyneet kertaakaan, paitsi yksillä drinkeillä. Aamiaiset ja iltapalat hoituivat ihan näppärästi minijääkaappiin hankittujen ruokien ja vedenkeittimen avulla. Kahdesti myös wolttasimme ruokaa suoraan hotelliin.

Hotellia valitessa Hiltonin suurena valttikorttina oli uima-allas. Kesäinen kaupunkiloma päivittäisellä uintimahdollisuudella houkutteli paljon enemmän kuin hotelli vaikkapa ihan keskustassa, mutta ilman allasta. Uima-altaasta tulikin yksi matkan parhaista jutuista. Menimme testaamaan sen heti ensimmäisenä iltana ja totesimme altaan ja allasalueen erittäin viihtyisäksi. Allasalueella oli kivoja pieniä sohvia, jotka olivat hyvällä onnella vapaana. Vierestä löytyi myös pieni hiekkaranta tai iso hiekkalaatikko, miten nyt asian haluaa ilmaista. Hiekkaleluilla lapset tekivät meille hiekkajätskipalloja. Altaan syvyys oli kauttaaltaan 130 cm. Mila ylsi varpustamalla, Aava ei alle 130 senttisenä yltänyt pohjaan. Hän riippui reunassa ja kohta halusi aloittaa keväällä uimahallissa hienosti alkaneet uimaharjoitukset.

Välillä saimme uiskennella oman perheen kesken. Tytöt kehittyivät siinä upeasti. Kaupunkiloman lisäksi tämä olikin myös mahtava uimatreeniloma. Ensimmäisinä päivinä he uivat pari metriä, viikon kuluttua jo altaan poikki. Milan innostusta uimaan opettelussa olemme odottaneet, mutta Aava onkin ihan mestariuimari 6 vuoden ikäiseksi. Ihanaa, että uimisesta oli tulossa meidän koko perheen juttu. Tyttöjen uimista, sinnikkyyttä ja iloa oli upeaa seurata. Silmin nähden kehitystä tapahtui molemmilla päivä päivältä enemmän. Lupailin tytöille laguuni- ja snorklauslomaa lähivuosille, kun näin hienosti sujuu uiminen.

Uima-allasalueen lisäksi Hilton tarjosi laadukkaan kuntosalin, jota Antti hyödynsi lähes päivittäin sekä rentoutushuoneita kahden saunan kera. Alakerran conferenssitilan vierestä löytyi sohvamaailmaksi nimeämämme ”hotelliolohuone”, jossa kelpasi istua vaikka drinkillä tai tietokoneen ääressä. Lähin metroasema, Stadionin asema, on alle kilometrin päässä. Sieltä pääsi kätevästi ja edullisesti Wienin keskustaan. Lähiruokakauppaan oli parin minuutin kävelymatka. Sieltä oli näppärä hakea pientä syötävää jääkaappiin, välillä tuoreita marjoja sekä kahden euron viinipullo hotellihuoneeseen kippistettäväksi. Kaiken kaikkiaan olimme erittäin tyytyväisiä hotellivalintaamme. Oli myös idyllistä asua Tonavan varrella.