Kimmo jäi kämpille kun me muut lähdimme Moloka’in länsirannalle (Mauna Loan ohi), joka on pituudeltaan lähes koko matkalta hiekkarantaa. Ensimmäinen rantamme oli Dixie Maru Beach, jossa Nuppu sai kokeilla ensimmäistä kertaa elämässään merta. Ranta oli pieni, suojaisa poukama. Me muutkin pulahdimme uimaan.
Lähellä oli Papohaku beach, pitkä vaalea hiekkaranta. Hiekka oli kuumaa, auringolta suojaavat puut olivat usean kymmenen metrin päässä vesirajasta. Turkoosi meri ja autio ranta olivat kuin paratiisista. Istuimme veden rajaan ja otimme vastaan isoja aaltoja.
Paluumatkalla kävimme Mauna Loassa. Ainoa souvenir shop oli täynnä matkamuistoa. Löysin isille Moloka’i-kortteja. Vastapäisestä ruokakaupasta ostin lounaaksi banaania ja jätskiä.
Palasimme Kaunakakaihin Ka Hula Piko –festarien päätapahtumaa katsomaan, pari tuntia tanssikoulujen esityksiä. Tanssiryhmiä oli kaikenikäisiä, keikeistä (lapsista) harmaantuneisiin wahineihin (naisiin). Ensin oli kahikoa ja sitten monta auanaa pinkeissä, vihreissä ja oransseissa holokuissa (pitkä tanssimekko). Ohjelmaan kuului myös kolme tanssia Hawaiin ulkopuolelta; tahitilainen ’Ote’a (rumputanssi), maoritanssi (Uudesta-Seelannista) poi-pallojen kanssa ja tanssi Pääsiäissaarelta, johon ihastuimme välittömästi. Olin aivan fiiliksissä. Tämä tanssi, O Rapa Nui E, on pakko opetella tanssimaan.(Puolen vuoden päästä opettelimme sitä jo Suomessa.) Siinä välillä soiva aussin didgeridoo on ihan paras.
Minä, Heidi ja Nata menimme syömään Moloka’i burgeriin. Teri hampurilaiset olivat hyviä. Ruokakaupan kautta kotiin. Ilta sujui leppoisasti nachoja, dippiä ja viiniä maistellen.
