Retki Galleen

Viikonloppuisin vapaaehtoisilla on vapaata ja mahdollisuus tehdä retkiä lähialueille. Olin etukäteen miettinyt, että Gallessa voisi käydä. Muutkin halusivat mennä sinne, joten sovimme sen ensimmäisen lauantain ohjelmaksi. Viikonloppuisin aamupalalle voi mennä vasta yhdeksältä, jos haluaa nukkua pitempään. Mila oli edellisenä päivänä ollut väsynyt ja hankala, joten unet kellon ympäri olivat pelastus tälle päivälle.

Emma, joka oli ollut aiemminkin Gallessa, lähti meidän oppaaksemme. Asuimme vilkkaan tien varrella, jossa kulkivat myös paikallisbussit ja tuktukit. Meidän ei tarvinnut kauaa odottaa bussia, kun Galleen vievä bussi saapui. Tunnin matka Galleen maksoi meiltä kahdelta yhteensä vain 280 rupiaa eli noin euron. Tuuli onneksi puhalsi ikkunoista täysin ilmastoimattomassa bussissa. Ajoimme rantatietä pitkin kohti etelää. Bussi tööttäili jatkuvasti tiellä oleville ihmisille ja autoille hyvin kovaäänisesti. Se teki matkanteosta jokseenkin tuskaista. Tulimme jonkinlaiseen kylään, jossa bussi parkkeerasi huoltoasemalle. Hetken odottelun jälkeen selvisi, että bussiin vaihdettiin rengasta. Pysähdyksissä oleva bussi oli välittömästi tuskaisen kuuma ja hiki valui jo kaikkialta. Milan alkava valitus ei auttanut tilannetta yhtään. Noin 20 minuutin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa, mikä oli suuri helpotus. Seuraava ongelma oli Milan vessahätä. Hän sai pidätellä perille asti, ja minä kuunnella sitä vinkunaa myös.

Ajoimme Hikkaduwan läpi, siitä vielä noin 20 minuuttia, niin olimme perillä Gallen keskustassa. Ensi töiksi piti etsiä Milalle vessa. Menimme rautatieaseman vessaan. Mila sai kokea elämänsä ensimmäisen wc-pöntöttömän vessan eli jalanjälkivessan. Hame ja pikkarit pois, niin onnistui. Niitä olikin kiva laittaa sitten takaisin hikiseen ihoon. Tällä ällöttävällä kokemuksella Mila saatiin kuitenkin tyytyväiseksi ja matkanteko pääsi jatkumaan.

Suuntasimme heti kaaosmaisesta keskustasta vanhaankaupunkiin Gallen linnoituksen portista. 1600-luvulla Galle oli Sri Lankan saaren pääsatama. Hollantilaiset rakennuttivat Gallen linnoituksen 1600-luvulla. Se on nykyään maailmanperintökohde ja Aasian suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakennuttama linnoitus. Nykyään Gallen muurit kätkevät sisäänsä Gallen vanhankaupungin.

Istuimme kahvilan pöytään makealle lettubrunssille. Juotavaksi otimme mangosmoothiet. Kookosmuru peitti smoothien alleen ja päällä kellui papaijan paloja. Tämä oli kiva kahvila. Siistissä vessassa sisällä oli ilmastointi, siihen olisi tehnyt mieli jäädä olemaan pitemmäksikin ajaksi. Vähän toista kuin rautatieaseman jalanjäljet. Jatkoimme matkaa vanhan kaupungin pienille kaduille, joissa oli paljon souvenirshoppeja. Mila jaksoi hienosti ja tutki mm. pieniä kilpikonnaesineitä, kookoskulhoja ja rannekoruja. Meillä oli yhteiset mielenkiinnonkohteet kuuden naisen porukalla, joten shoppailu oli sulavaa.

Etenimme vanhan kaupungin toiseen päähän meren rantaan. Kuvasimme valkoisen majakan ja käännyimme takaisin. Pienellä rannalla porukkaa oli uimassa. Milalla oli mehujano ja löysimmekin oikein mukavan kahvilan sitä varten. Mila valitsi ananasmehun, minä passionmehun. Mehut puristettiin tuoreista hedelmistä. Milan valinta olikin oikein hyvä ja maistui viimeistä pisaraa myöten.

Jatkoimme muutamaan shoppiin matkalla kohti porttia. Kiipesimme vielä muurille kuvailemaan maisemia vanhaan kaupunkiin ja keskustaan. Kävelimme kohti äänekästä keskustaa, jonka ostoskeskuksen tapaisesta löytyi ruokakauppa elintarvikeostoksia varten. Tämä ei ollut varsinkaan Milalle mikään lempipaikka. Liikennettä oli paljon, mopot ja tuktukit ajoivat ristiin rastiin, kaikki tööttäilivät. Kaupasta löysimme tarvittavat; wc-paperin, mehuja ja keksejä. Bussit lähtivät onneksi aivan vierestä. Bussimme, joka kulki Gallesta Colomboon asti, oli pinkki ja kun astuimme sisään, se tuntui enemmänkin bilebussilta, kuin paikallisliikenteen bussilta. Sisällä oli pinkki sisustus, pinkit ikkunaverhot ja bilemusa soi.

Bussi tuli aivan täyteen, joten saimme olla tyytyväisiä, että meillä oli istumapaikat. Bilematka kohti kotia alkoi. Tämä matka meni onneksi ilman rengas- tai muita pysähdyksiä. Mila otti puolen tunnin unet, mikä oli hyvä. Hikkaduwassa ilta hämärtyi ja sen kaduilla näytti olevan tunnelmaa. Ilta oli täysin pimeä, kun me lähestyimme Kosgodaa. Seurasimme gmapsilla edistymistämme, jotta osasimme jäädä oikeassa paikassa pois. Sitten vain ulos nopeasti lähes liikkuvasta bussista. Päivä oli ollut hikinen ja suihkuun oli autuasta päästä. Milasta ei ollut tullut mikään Sri Lankan paikallisbussien fani (, no ei minustakaan) ja jouduin lupaamaan hänelle, että uudestaan emme tällä matkalla enää sellaiseen mene.