Krugerin kansallispuisto on Etelä-Afrikan suurin (18 989 m2) ja yksi maailman suurimmista. Siellä eläviä eläimiä ajatellen, se on vieläkin suurempi, sillä se jatkuu Mosambikin puolella Limpopon ja Zimbabwen puolella Gonarezhoun kansallispuistoina. Puistoon pääsee kätevästi yhdeksän portin kautta, jotka ovat pohjoisesta etelään Pafuri, Punda Maria, Phalaborwa, Orpen, Paul Kruger, Phabeni, Numbi, Malelane ja Crocodile Bridge. Pohjois-eteläsuunnassa pitkulaisen muotoinen Kruger sijaitsee pohjoisessa Limpopon ja etelässä Mpumalangan provinsseissa. Ensimmäisellä Kruger-vierailullamme olimme pohjoisessa Limpopon provinssissa ja käytimme Phalaborwan ja Orpenin portteja. Nyt suuntasimme etelään ja meille kaikille uuteen provinssiin Mpumalangaan.
Lensimme Durbanista Johannesburgin kautta Nelspruitiin Krugerin lentokentälle (Nelspruitissa on kaksi lentokenttää). Olimme varanneet Europcarista vuokra-auton ja saimme pienelle hiljaiselle kentälle laskeuduttua jälleen Toyota Avanzan menopeliksemme. Matkaa Paul Kruger -portille oli puolisentoista tuntia. Hädin tuskin saimme matkan varrelta Hazyviewstä ruokaa ostettua, kun osa kaupoista meni jo kuudelta kiinni.
Matka jatkui ja pimeä tuli. Saavuimme kahdeksalta Paul Kruger Gatelle. Siellä oli muutama portinvartija viettämässä iltaa tähtitaivaan alla. Portit olivat menneet kiinni jo klo 18, mutta kai hotelliasukkaat sisään pääsevät? Meillä oli hotellin vahvistuspaperi mukana. Meidän piti soittaa hotelliin, jotta saamme escortin hakemaan meitä. Odotimme portilla varmaan puolisen tuntia hakijaa, joka sitten laskutti meiltä 500 R (noin 28 €) noutopalveluksestaan. Portilta Skukuza Rest Campiin oli noin 10 km H11 tietä pitkin. Matkalla näimme ensimmäisen eläinhavainnon, hyeenan. Siitä tuli takapenkkiläisten suussa ”hiana”. Olimme varanneet huoneet ihan uudesta viime vuonna valmistuneesta Skukuza Safari Lodgesta. Iso respa-aula oli ihanan uusi ja ylellinen. Vanhemmat Skukuzan hotellihuoneet ovat pyöreitä mökkejä. Nämä uudet ovat kaksikerroksisessa luhtitalossa. Saimme viereiset huoneet, jotka olivat ovella yhteydessä toisiinsa. Lapset saivat ensimmäistä kertaa ihan oman hotellihuoneen kylpyhuoneen kera. Sisustus muistutti skandinaavista tyyliä ja tuntui hyvin kotoisalta. Oli ihana levitellä vähän tavaroita, kun tilaa oli taas paljon. Kaksi huonetta/yö oli 280 €, aamupala kuului hintaan. Sen verran tyyristä, että olimme raaskineet varata vain kolme yötä tästä majoituksesta.
Kaksi seuraavaa päivää menivät kokonaan omatoimisafareiden merkeissä. Varsinkin täällä Krugerissä omatoimiset safarit ovat hyvin helppoja. Teiden risteykset on merkitty hyvin selkeästi ja matkojen pituudet eri rest camppeihin. Rest camp, kuten Skukuza, jossa asuimme ovat aidattuja alueita kansallispuistosta. Siellä on majoituksia, ravintola ja jokaisessa on myös oma Park’s shop. Kauppojen valikoimat ovat hyvin samanlaisia. Sieltä voi shopata itselleen matkamuistoa, mutta sieltä saa myös elintarvikkeita ja jotain yksinkertaista ruokaa, kuten maitoa, jugurtteja, hedelmiä ja leipää. Kansallispuiston sisällä ei ole muita kauppoja eli laajempaa ruoka-ainevalikoimaa tarvitsee hakea sen ulkopuolelta lähimmistä kaupungeista. Puistojen portit avautuvat varhain aamulla ja sulkeutuvat noin klo 18, jotta kaikki ovat ulkona puistosta pimeän tullen. Samat ”aukioloajat” ovat rest camppien asukkaille. Rest camppien omat portit sulkeutuvat klo 18. Toki porteilla on aina joku vahtimassa ja päästämässä ulos tai sisään vierailijoita, jotka ovat joko eksyneet ja siksi myöhässä tai muuten vain harhailleet liian kauan omilla teillään. Järjestettyjä iltasafareita tehdään kuitenkin kuuden jälkeen safarioppaan kanssa.
Puiston sisällä asumisessa on puolensa. Se on yleensä huomattavasti kalliimpaa kuin puiston ulkopuolella, lähikaupungeissa, mutta fiilis on eri. Saa elää koko ajan ”tapahtumapaikalla”. Koko päivä menee helposti safarilla eläinmaailmassa. Illalla on kiva pulahtaa uimaan. Meillä oli ihan ”oma” privaattiallas muutaman metrin päässä terassistamme. Hotellissa oli aika vähän vieraita emmekä ikinä nähneet altaassa ketään muuta. Juttua omatoimisafareistamme seuraavassa postauksessa.
