Kukapa olisi uskonut, että 19 vuoden Aasia-tauon jälkeen ensimmäinen Aasian maamme onkin Sri Lanka. En minä ainakaan. Kun nyt ajattelen noita 19 vuotta, kun olemme matkailleet kaikkialla muualla, niin nyt on todellakin korkea aika palata Aasiaan.
Sri Lanka sijaitsee Intian valtameressä Intian niemimaan alapuolella. Saari on suuruudeltaan vain noin viidesosa Suomen pinta-alasta, mutta ihmisiä siellä asuu noin 21 miljoonaa. Sri Lanka jakautuu yhdeksään maakuntaan, joissa jokaisessa on oma pääkaupunkinsa. Suuremmat kaupungit kuten Colombo, Kandy ja Anuradhapura takaavat historiannälkäiselle lukuisia tarinoita, siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria ja vuosia säilyneitä aarteita. Buddha-temppelit koristavat jokaista pienempääkin kylää ja kaupunkia.
Sri Lankan historia on portugalilaisten, hollantilaisten ja brittiläisten siirtomaavalloittajien värittämä. Pisimpään Sri Lanka oli Iso-Britannian hallussa vuodesta 1769 vuoteen 1948. Tuolloin maa tunnettiin Ceylonina, ja nimi vaihtui Sri Lankaksi vasta vuonna 1972.
Mutta vielä ennen matkaa oli joitakin hankintoja tehtävänä. Nimittäin lupasin itselleni vuosi sitten ostaa uuden järjestelmäkameran 10 vuotta vanhan tilalle. Nikonille uskollisena sen uusiin malleihin on nyt tullut tutustuttua oikein kunnolla. Vanha peilillinen ja croppikennoinen kamera vaihtui nyt peilittömään täyskennoiseen kameraan, Nikon Z6III:een. Sen kaveriksi oli ostettava uusi objektiivi. Tamronilta löytyi monikäyttöisempi kuin Nikonin omista valikoimista. Vanha kameralaukkuni oli jäänyt pieneksi uuden kameran myötä, joten sekin piti päivittää. Matkaan lähdetään siis uuden ja erilaisen kuvauskaluston kanssa. Ns. vesikamerammekin eli actionpokkarikin vaihdettiin uudistettuun versioon syksyllä, koska edelliset olivat alkaneet kovassa käytössä hajoilla.
Tämä matka, jolle nyt lähdemme, on itänyt ajatuksissani ja suunnitelmissani jo monta vuotta. Olen pitkään ottanut selvää erilaisista vapaaehtoistyömatkoista eläinten parissa eri puolilla maailmaa, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet johonkin. Puoli vuotta sitten päätin tehdä vihdoinkin haaveista ja orastavista suunnitelmista totta. Päätökseen liittyi vahvasti turhautumiseni omaan työtilanteeseeni, joka on jumittanut ilman toivottua edistystä jo monta vuotta. Päätin lähteä tekemään jotain omaa ja sellaista, jossa saan toteuttaa itseäni, kun se ei palkkatyössä ole vielä toteutunut. Minulla oli myös sopivasti vielä kolme viikkoa käyttämättömiä lomia jäljellä. Ajattelin ensin lähteä yksin, mutta ikinä en ole yksin reissannut ja pelkkä ajatuskin siitä sai minut ikävöimään perhettä valtavasti. Aloin pohtia saisinko osan perheestäni mukaan. Etsin projektia, johon voisi lähteä Milan kanssa. Mm. Thaimaasta ja Malediiveilta löytyi sellaisia, joihin lapsi voi osallistua aikuisen kanssa.
Päädyin kuitenkin Sri Lankaan ja siellä etelärannikolla Kosgodassa sijaitsevaan merikilpikonnien suojeluprojektiin. Se vaikutti monipuoliselta. Siellä hoidetaan loukkaantuneita kilpikonnia, joita vapautetaan mahdollisuuksien mukaan mereen sekä suojellaan rannalle munittuja munia ja valvotaan vauvakilppareiden turvallinen kulku mereen.
Löysin projektin Volunteer Worldin sivuilta ja sen järjestää The Great Projects. Vähimmäisaika vapaaehtoistyötä tässä projektissa on viikko, mutta ajattelin, että kahdessa viikossa pääsee paremmin sisälle toimintaan. Niinpä kolmen viikon matkasta voimme viimeisen viikon reissata muualla Sri Lankassa. Halusin ehdottomasti nähdä muutakin Sri Lankaa, kun kerran niin pitkälle lähdemme. Mitään halpaa lystiä vapaaehtoistyö ei ole, vaikka niin aluksi voisi ajatella. Viikko vapaaehtoistyöprojektissa kustantaa yleensä noin 300-800 € yhdeltä hengeltä riippuen projektista ja maasta. Hintaan kuuluu majoitus ja kolme ateriaa päivässä. Tarkemmin matkan kustannuksista myöhemmässä postauksessa reissun jälkeen.
Mila innostui heti matkasta ja alkoi jo kuukausia sitten suunnitella, mitä pakkaa mukaan ja kysellä mitä kaikkea pääsemme ja joudumme tekemään kilpikonnien luona. Uskon, että melkein 9-vuotias neiti jaksaa touhuta kilpikonnien kanssa ja vähän myös siivota mitä projektin töihin kuuluu. Toivon kovasti, että tästä jää hieno kokemus meille molemmille. Lähteminen kahdestaan jännittää kovasti, koska olen siellä yksin ainoana aikuisena selvittämässä mahdolliset ongelmat ja kommellukset. Turvallinen toinen aikuinen puuttuu meidän tiimistämme. Intohimo ja se että pääsen vihdoinkin kokeilemaan tätä, päihittävät kuitenkin jännityksen.
Oltiin pari vuotta sitten Sri Lankassa pari viikkoa. Vuokrattiin auto ja kuski, se oli varsin näppärä tapa tutustua saareen. Silloin oli jonkin verrna mellakoita, mutta matka oli varsin onnistunut ja paljon tuli nähtyä. Monipuolinen saari.
Kiva kun bongasit jo tuon uusimman, vielä kesken olevan artikkelin. Ollaan tosiaan helmikuun lopussa lähdössä Sri Lankaan. Ohjelmassa on aika paljon erilainen matka kuin mitä ollaan totuttu näiden vuosien aikana tekemään. Ensinnäkin se, että lähden reissuun vain vanhemman tyttäreni, 8-vuotiaan Milan kanssa. Toki jännitystä on ilmassa normaalia enemmän, koska ei ole ”turvallista miestä” mukana. Mutta matkasta enemmän, kunhan se alkaa hiljalleen lähestyä.
Yt: Minna