Yala National Park

Eläinteema jatkui meidän reissullamme, koska kahden volunteer-viikon jälkeen menimme asumaan kolmeksi päiväksi Yalan Kansallispuiston viereen, Kirindaan. Sri Lankan kaakkoisosassa sijaitseva Yalan kansallispuisto koostuu oikeastaan kuudesta kansallispuistosta ja kolmesta eläintensuojelualueesta. Se on maan paras safarikohde, jossa voi bongata the big threen eli leopardin, elefantin ja Intian karhun (myös sloth bear). Leopardeja asuu kansallispuistossa noin 30. Elefanttipopulaatio on 250-300 yksilön kokoinen. Palatupana on pääportti, jonka lähellä kannattaa asua.

Meidän seuraava kotipaikkamme Kirinda oli oikeastaan pieni tien varrelle asettunut kylä, josta ei suuria kauppoja löytynyt. Hotelleja oli muutamia, sillä tämä paikka on lähimpänä Yalan kansallispuisto pääporttia. Me olimme varanneet hotellin kolmeksi yöksi ja kaksi safaria (kokopäivä safari ja puolipäivä safari) pakettina Yala Safari Holidays -sivuilta. Yksityinen Volunteer-paikan järjestämä 3,5 tunnin kuljetus Kosgodasta maksoi 30 000 rupiaa (noin 113 €) ja annoin tippiä vielä 2000 rupiaa. Kaarsimme Elephant Reach hotellin pihaan, jossa iso ja pieni norsupatsas tervehtivät meitä heti. Sieltä aukesi kutsuva pool-alue, jonka ympärillä olivat pienet talot.

Olimme tyytyväisiä, kun pääsimme sisään. Huone oli valmiiksi viileä ja iso sänky oli houkutteleva. Vessa ja suihku olivat tilavat. Kaapista löytyi ihanan pehmoiset ruskeat viltit. Ja mikä ihmeellisintä, meillä oli TV, vaikka emme sitä yleensä edes paljoa katsele. (Kaksi viikkoa mennyt siis kokonaan ilman TV:tä.) Tässä mukavassa huoneessa saisimme nautiskella kolme yötä. Kun olimme asettautuneet, lähdimme tutkimaan lähiseutua. 100 metrin päästä löytyi alueen ainoa souvenir shop. Siellä oli paikallisesti valmistettuja käsitöitä, puuvilla- ja pellavavaatteita ja -liinoja. Cafe Culture, italialainen kahvila, oli Yalaan johtava tien risteyksen päässä. Siellä oli kiva moderni sisustus, poikkesi valtavasti muista lähinnä hökkelimäisistä hedelmä- ja snack-kioskeista.

Meidän hotellihintaan kuului aamiainen ja päivällinen. Kaksi viikkoa oli tullut syötyä lähes pelkästään paikallista ruokaa. Nyt olikin kivaa päästä valitsemaan buffetista länsimaista ja vähemmän tulista sapuskaa. Safarit alkavat aamuisin klo 5.30 joten ajoissa täällä mentiin nukkumaan. Muuten aikaa kannattaa viettää altaalla. Me kävimme siellä kaksi kertaa. Toinen jäi tunnelmalliseksi iltauinniksi, kun iltapäivällä aamusafarin jälkeen satoi kaatamalla useita tunteja.

Heräsimme ensimmäiseen safaripäiväämme viideltä. Respassa meitä odotti aamupalapussukat. Pääsimme nousemaan kunnon safariautoon. Mila viihtyi, kun oli jännittävä menopeli. Ajoimme Yalaan vievään risteykseen ja siitä noin 15 km Palatupana portille. Matkalla vastaan tuli jo puhveleita sankoin määrin keskellä tietä. Ulkona oli vielä pimeää ja taivas alkoi vaaleta, kun kuljettajamme haki pääsylipun parakista noin kilometri ennen porttia. Paikalla oli paljon muitakin safariautoja ja portille piti jonottaa. Ymmärsin, miksi liikkeelle piti lähteä niin ajoissa. Lähdöstä oli kulunut tunti, kun pääsimme portista läpi kansallispuiston puolelle.

Taivas oli pilvessä ja alkoi sadella. Se ei hirveästi haitannut, kun oli katto. Penkit kuitenkin kastuivat reunoilta ja pian olin puoliksi märkä. Tiet olivat oransseja hiekkateitä, jonne ei ilman 4×4:tä ollut asiaa. Kuopat ja lätäköt vain kasvoivat sateen kestäessä ja välillä yltyessä. Matkanteko oli siis jatkuvaa pomputtelua, kippailua ja kallistelua.

Tapasimme ensin riikinkukkoja komeine pyrstöineen. Matalassa järvessä oli pitkänokkaisia mustavalkoisia vesilintuja, Painted stork, suomeksi Aasian iibishaikara. Ne ruokailevat matalassa vedessä kaloilla ja sammakoilla. Huomasimme, että valkoisia vesilintuja oli myös monessa paikassa. Sitten näimme paljon ”bambeja”, peuran näköisiä valkoisilla pilkuilla. Netistä katsoimme, että ne olivat Sri Lankan akselipeuroja ja elävät vain Sri Lankassa. Vastaan tulivat ensimmäiset puiston sisällä tavatut puhvelit komeine sarvineen.

Sitten tuli vastaan tien vierellä ensimmäinen norsulauma pikkunorsun ja nuoren norsun kera. Nämä Intian norsut olivat ruskeita ja pienikorvaisia verrattuna Afrikan norsuihin. Jo tässä vaiheessa huomasimme, että kun jotain kiinnostavaa oli lähellä, kymmenet safariautot olivat kohta jonottamassa sen luo. Kuljettajamme esitteli meille Sri Lankan kansallislinnun, Mila sanoi sitä kukoksi, mutta se on endeeminen Sri Lankan viidakkolintu, jolla on tulta muistuttava töyhtö päälaella. Sateen jäljiltä mutaantunut mustavalkoinen Sri Lankan openbill stork oli ruokailemassa veden peittämässä ruohikossa.

Pidimme aamupalatauon. Bokseistamme löytyi vaikka mitä, kanakolmioleipää, pikkubanskut, pikkunakit, kananmunat, mehupurkit ja muffinssit. Emme todellakaan jaksaneet syödä kaikkea. Vettä meillä oli myös valtavasti. Olimme ottaneet omat vedet mukaan, eväspusseissa oli pienet pullot ja kuljettajakin antoi meille litran pullot.

Seuraavaksi näimme puhvelin rentoutumassa vesilammikossa. Sitten lähdimmekin nopeasti liikkeelle. Kuljettajamme oli saanut tiedon Intian karhusta. Autoja oli paikalla jo monta. Olin näkevinäni pusikossa mustaa, karvaista ja liikkuvaa, mutta sitten kadotin sen. Odotimme karhun ilmestyvän, välillä hitaasti liikkuen, varmaan tunnin verran, mutta eipä hän suostunut enää näyttäytymään. Jatkoimme matkaa. Lisää peuroja tuli vastaan komeine sarvineen, samoin puhveleita. Korkeassa karussa puussa istui kotka. Norsuperhe oli taas tien vieressä. Emo hieroi itseään puunrunkoon, kun poikanen odotti, että voitaisiin jo jatkaa matkaan.

Tulimme järvelle, jossa oli matala leveä pato. Siellä viihtyivät vesilinnut ja nurmikolla köllöttelivät krokotiilit. Black necked stork, lähes täysin musta ohut lintu oli siellä myös. Sade alkoi hellittää ja jätti jälkeensä valtavat mutavesilammikot, kuin pienet järvet, joiden poikki jännitti ajaa. Ajoimme rest campille meren rantaan. Se oli lähelle rantaa rakennettu bunkkerimainen rakennelma. Kävimme ensin melko ryönäisessä vessassa, oli siellä kuitenkin ihan pöntöt. Kuljettajamme tarjoili meille muovikipoista paikallista ruokaa. Muutkin safariryhmät söivät samanmoisia eväitä. Ruokahalu ei ollut mikään paras. Vesimelonit kuitenkin maistuivat hyvin. Tässä kohtaa meillä oli kahden tunnin tauko, josta emme olleet etukäteen tienneet. Olimme syömisen hoitaneet aika nopeasti, joten meille jäi reilusti turhaa aikaa. Souvenir shop tarjosi mitättömän pienen valikoiman ja sieltä sai heti myyjän ahdistavasti peräänsä. Bunkkerin vieressä oli kaksi iso liskoa, joista toinen näytteli kieltään ja napsi suuhunsa jotain, toinen kaivoi kuoppaa. Ne olivat kivoja seurattavia.

Sain Milan käymään likaisessa vessassa, kun en voinut luvata seuraavaa mahdollisuutta, kun vasta illalla. Klo 14 jatkoimme safaria. Kohta kaahasimme muutaman sata metriä. Karhu oli nähty. Useita autoja oli taas paikalla ja lisää oli tulossa. Näin vilauksen pienehköstä black bearista ja odotin kuumeisesti, että saisin napattua siitä kuvan. Tarkennus oli vaikeata, koska muita autoja oli ja karhu oli oksien takana. Karhu vaihtoi puolta ja meni tien yli. Pääsimme ihan lähelle, mutta automme liikkui koko ajan, joten en saanut otettua tarpeeksi tarkkaa kuvaa. Se jäi harmittamaan. Sanoin kuljettajalle siitä, mutta hän ei ymmärtänyt sen vertaa englantia.

Kiertelimme puistoa ristiin rastiin. Meillä ei ollut minkäänlaista käryä, missä on portti. Yritin tähyillä puita, etsiä leopardia, mutta ei onnistanut. Kun safariautot kohtasivat, kuljettajat vaihtoivat usein pari sanaa mitä missäkin on ollut. Tapasimme usein pienen turkoosin linnun, jolla on keltainen pää. Tämä oli lempilintuni, mutta koska leopardia ja uutta karhua ei tullut vastaan, minua alkoi suunnattomasti ärsyttää kuljettajan lintubongaukset. Pöllöbongaus oli kuitenkin hyvä. Se oli aika kaukana, mutta sain kuitenkin ihan kelpo kuvan ruskeasta puun oksalla torkkuvasta isosta pöllöstä.

Ryminää ja pomppuja oli kestänyt puoli seitsemästä lähtien. Vaikka siitä oli ollut taukoa kaksi tuntia, niin myöhään iltapäivällä aloin olemaan aika kypsä. Olimme takaisin portilla viiden jälkeen. Mila oli jaksanut uskomattoman hyvin yhtä kiukkukohtausta lukuun ottamatta. Olimme pomppuisesta safaripäivästä aika uupuneita. Tippasin kuljettajaa 1500 rupialla, vaikka minua ärsyttikin hänen olematon englannin taitonsa.

Toiseen safaripäiväämme heräsimme taas viideltä ja klo 5.30 olimme reippaina respassa. Jotenkin arvasin, että tänään aamiaisboksit eivät olleet meitä odottamassa, mutta olin varautunut siihen sipseillä ja kekseillä. Tämän päivän safarioppaamme vaikutti paremmalta kuin eilinen, ainakin hän puhui parempaa englantia. Lähdimme kiitämään kohti Yalaa. Taas vähän sateli, mutta taivaalla oli aukkoja pilvissä. Oletetusti sade loppui pian. Hyvin pian olimme jäätävässä jonossa. Kymmenet autot jonottivat kahdella kaistalla. Edessä meidän puolella tietä oli norsuja. Meni ainakin 20 minuuttia, että pääsimme kuvausetäisyydelle. Kahdeksan norsua oli osittain pusikossa, osittain mutaisella tiellä. Yksi iso seisoi tiellä tukkien siitä puolet. Pieni norsu kompuroi menemään mutaisessa tien uomassa. Toinen pikkuinen näytti olevan emon tississä hartaasti kiinni. Ohitimme tiellä olevan norsun ihan kosketusetäisyydeltä.

Mila nautti sipsejä koko pienen pussillisen. Sitten tulivat vastaan mm. riikinkukko, peuroja ja kotka karun puun yläoksalla pienellä järvellä. Yritin tähyillä leopardia puista, turhaan. Kävimme yhdeksältä taukopaikalla 10 minuutin vessatauolla. Komeat peuraurokset olivat levolla, kun puolen päivän safarimme oli jo loppupuolella. Aloin vahvasti epäillä, että leopardi jää meiltä näkemättä ja niin se jäikin, kun tulimme portille klo 11. Portin jälkeen tapasimme apinalauman termiittipesän luona. Tippasin tämän päivän kuljettajaa 1000 rupialla.

Voin suositella safaria Yalassa jos safariautoruuhkat ja todella pomppuiset tiet eivät haittaa. Kyllä täällä ihan mukavasti näkee eläimiä. Riikinkukkoja ei olla tavattu ikinä näin paljoa missään muualla. Nähtiinpä kuitenkin norsujen lisäksi Intian karhu, vaikka leopardi on edelleen bongaamatta.