Mainitsin jo edellisessä postauksessa, että matkustimme Kandyyn, jotta voimme käydä Sigiriyassa. Kandy sijaitsee lähes keskellä Sri Lankaa ja on maan entinen pääkaupunki. Jälkiviisaana Kandy olisi kannattanut jättää pois matkasuunnitelmasta, koska matka sinne Kirindasta oli ollut epäinhimillisen pituinen. Jos siis suunnittelee kulkua etelärannikolta Kandyyn, kannattaa ehdottomasti tehdä yön tai parin pysähdys Ellaan (matkan varrella). Aikarajoituksen vuoksi en pystynyt sitä tällä kertaa suunnittelemaan. Kandy tuli nyt kuitenkin erittäin pikapuoliin nähtyä.
Koska Sigiriya-retkeen meni koko päivä ja olimme Kandyssä vain kaksi yötä, meille jäi aikaa tutustua kaupunkiin vain yhden vajaan päivän verran. Majoituimme ihan kaupungin keskustassa kolmen tähden hotellissa, Lakewood Residencessä, josta oli hieno maisema kaupungin sydämessä olevalle järvelle (Kiri Muhuda) ja Kandyn kuuluisimpaan nähtävyyteen.
Tämä Kandyn kuuluisin nähtävyys on Temple of the Sacred tooth, Pyhän hampaan temppeli, paikallisesti Sri Dalada Maligawa, josta tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1988. Temppelissä säilytetään tarun mukaan Buddhan kulmahammasta ja on siksi tärkeä pyhiinvaelluskohde buddhalaisille. Buddhan kuoltua Intiassa hänen hampaansa napattiin hautajaisroviolta ja tuotiin Sri Lankaan Prinsessa Hemamalin hiuksissa 400 -luvulla. Se annettiin Anuradhapuran kuningas Kithsiri Mevanille, mistä lähtien sen hallussa pito merkitsi koko maan hallitsemista.
Meidän hotellista temppeliin oli alle kilometrin verran kävelyä järven rantaa pitkin. Temppeliin suositellaan valkoista tai vaaleaa vaatetusta. Sen mukaan laitoimme valkoiset hameet. Meidän hotellilta oli jyrkkä kävelytie alas järven rantaan. Tässä kohtaa opin, että suojatiellä ei ole täällä juuri mitään merkitystä. Pääsimme ylittämään sen, kun mukana oli myös paikallisia. Autot eivät todellakaan pysähtyneet suojatien eteen kahden turistin takia, vaikka toinen olikin lapsi. Temppelin ulkopuolella puimme olkapäät peittävät paidat päälle. Temppeleihin mennään ilman kenkiä, polvet ja olkapäät peitettyinä. Temppeleiden edustalla myydään usein kukkia. Me ostimme myös kukka-asetelman lahjaksi temppeliin. Buddhalaisuudessa varsinkin lootuksella on tärkeä merkitys temppeleissä. Se symboloi valaistusta ja edustaa mm. mielen ja tekojen puhtautta.
Portilta temppeliin on nurmikon reunustama kävelytie. Lähellä ovea eräs opas lyöttäytyi meidän seuraamme. Tämä oli ainoa kerta, kun suostuin oppaaseen tällä matkalla. Porukkaa oli menossa temppeliin niin paljon, että ajattelin ehkä hyötyvämme oppaasta. Klo 9.30 oli juuri alkamassa seremonia, joka pidetään kolmesti päivässä. ”Temppelin pääaukiolle” tuli rummuttajia, jotka pitivät seremoniaa ainakin tunnin verran. Yläkerrassa oli valtava ruuhka. Siellä oli avattu ikkuna kultaisen Stupan luo, joka säilyttää Buddhan hampaan jäännettä. Näimme sen jonkin matkan päästä. Kukkalahjat laitettiin pitkälle pöydälle tuon pyhän huoneen eteen. Temppelin katto oli sisältä kullattujen kukkien koristama.
Väentungoksen takia pidin Milaa tiukasti kädestä, kun etenimme seuraavaan paikkaan. Temppelin uudemmassa osassa oli väljempää. Kultaisia ja vaaleita marmorisia Buddha-patsaita oli tuotu eri maista Aasiasta. Pitkät norsun syöksyhampaat koristivat istuvien Buddhien vierellä. Alle tunnin opastuskierros kustansi 6000 rupiaa (23 €).
Kun astuimme temppelin portista ulos, saimme riisua kuumat pitkähihaisemme. Kävelimme takaisin päin kohti hotellia. Puolivälissä oli Kandyn keskustan ostoskeskus, johon menimme viettämään aikaa, kun junamme Colomboon lähtisi klo 15. Olin niin hövelillä päällä, että ostin Milalle uuden repun Smiggle-kaupasta. Reppu kyllä näytti ihan pätevältä ja tilavalta tulevalle kolmasluokkalaiselle. Mila oli uudesta repusta haltioissaan. Löytyi myös vaateputiikkeja. Pari siniturkoosia mekkoa tarttui mukaan sekä Milalle uusi kesäpyjama. Alkumatkasta saatiin jätskiä oikeastaan päivittäin, kun sitä oli usein jälkkärinä Kosgodassa. Nyt Milalle maistui kovasti mehujäät ja kun mehujääbaari tuli ostoskeskuksessa vastaan, niin olihan sellainen ostettava.
Olin harkinnut kävelemistä juna-asemalle, jonne oli reilu kilometri matkaan. Olin kuitenkin tehnyt järkevän päätöksen ja pyysin meille taxin respasta. Matkalaukkujen työntäminen kuumassa, epätasaisella maalla ja liikennekaaoksen keskellä olisi ollut järjetön idea. Olimme Kandyn juna-asemalla jo kahdelta. Meillä oli hyvin aikaa. Ensin jonotin vaihtamaan netissä ostamani liput fyysisiin lippuihin. Se meni tiskillä kätevästi, kunhan sinne pääsin. Paikalliset katsoivat reiluksi ohitella minua jonossa. Vaikka aikamme Kandyssä jäi lyhyeksi, vain kahdeksi yöksi, olin tyytyväinen, että olimme lähdössä viimeiseen kohteeseemme Colomboon. Nämä pitemmät siirtymät stressasivat minua ja tämä olisi viimeinen ennen kotiin lähtöä.
Isosta Sri Lankan kartasta seinällä katsoimme missä olimme jo olleet ja mihin tänään menemme. Asemalla oli pieni kioski, josta ostin suolakeksiä ja itselleni kuivan kasvishampparin. Mila vinkui parempaa ruokaa, mutta se oli taas kerran mahdoton toive. Laiturien näytöillä pyöri tiedot tämän päivän lähdöistä. Näin sieltä, että juna Colomboon klo 15 lähtisi raiteelta 3. Siellä olikin jo juna, joka oli Colomboon menossa, mutta konduktööri sanoi, ettei se ole meidän juna. Meidän junamme olisi tulossa. Oliko tämä sitten edellinen myöhässä oleva juna? Se jäi epäselväksi. Se kuitenkin lähti klo 15 ja me jäimme laiturille odottamaan. Konduktöörit olivat kertoneet samat jutut eräälle miehelle, jonka lipussa näin saman junan tiedot kuin meillä. En siis hirveästi hermoillut, kun Colombon juna lähti ja me vielä odotimme omaamme. Tunnin jaksoin odotella ihan hyvillä mielin, Mila myös. Laiturille jäänyt mies alkoi juttelemaan minun kanssani. Hän oli Intiasta ja osittaisella työmatkalla Sri Lankassa. Hän tekee yliopistojen välistä kansainvälistä opiskelijayhteistyötä. Lopulta hän ehdotti, että menisimme Colombossa drinkille illalla. Onneksi pystyin sanomaan, että menemme Milan kanssa ajoissa nukkumaan.
Tunti oli kulunut ja minua alkoi hermostuttaa epätietoisuus, niin myös intialaista miestä, joka ei ollut saanut konduktööreiltä riittävää tietoa meidän junasta. Laiturille tuli kuitenkin muitakin ihmisiä, joten arvelin heidän odottavan samaa junaa kuin mekin. Puolentoista tunnin odotus palkittiin, kun oikea junamme vihdoin tuli. Ykkösluokan ilmastoitu vaunumme löytyi ja vieläpä mukavan väljä. Sanoin hyvästit Kandylle. Luulenpa etten sinne mene enää, vaikka Sri Lankaan tulisinkin. Kolmen tunnin matka meni ihan mukavasti, kun pääsi vihdoin alkamaan. Välillä kuljimme komeissa maisemissa korkealla vehreässä vuoristossa, jossa siellä täällä oli ränsistyneitä taloja. Lähellä Colomboa ohitimme pieniä kaupunkeja, jotka eivät yhtään houkutelleet visiitille. Olimme perillä päätepysäkillä ja maan pääkaupungissa puoli kahdeksan aikaan illalla. Pimeä oli ehtinyt tulla.
Meillä suurin syy tulla Kandyyn oli junamatka sen ja Ellan välillä – ja hieno se olikin. Tykättiin kyllä myös Pyhän hampaan temppelistä, vaikka se aika ruuhkainen olikin.
Juu Ella jäi meiltä nyt kokonaan. Jos Sri Lankaan vielä mennään, niin Ellaan ehdottomasti.